Dreaming of Christmas with every Christmas Card I write

Joulukorttini ovat edelleen vaiheessa, vaikka korttitarvikkeet ovat olleet levällään olohuoneen pöydällä jo viikkoja. Joulukuun alun optimismi ja seesteisyys ovat hävinneet, kun yritän pitää kirjaa siitä, kenelle kuuluu lähettää joulukortti ja/tai myöhästynyt kiitoskortti ja/tai valokuva. Oikeanväriset pahvit loppuivat kesken samoin kiitoskortin nyöri. Osa osoitteista on hukassa.

Haluaisin kirjoittaa henkilökohtaisia tervehdyksiä, mutta päädyn kiireessäni toivottamaan kaikille ”Jouluiloa ja Onnellista Uutta Vuotta”. Vielä puuttuu kaksikymmentä korttia!

Lätkiessäni kortteja kokoon muistan ystäväni kommentin muutamien vuosien takaa. Ystäväni totesi, että on hyvä, kun minulla on aikaa askarrella kortteja, hänen aikansa ei millään riittäisi korttien tekemiseen. Melkein yhtä kannustava oli työtoverini, joka ihmetteli, miksi olin tehnyt kortteja niin myöhään illalla.
-Liittyykö siihen jokin erityinen tunnelma?

Korttien lähettämisen jälkeen joulustressi helpottaa, sillä joululahjojen ja jouluruokien suhteen perheemme traditiot ovat hyvin joustavat. Perinteisiä jouluruokia meillä ei juurikaan syödä, ja lahoja ostamme vain nimeksi. Yritän välillä tarkoituksellisesti muuttaa joulun traditioita niin, ettei joulu olisi vain tiettyjen rituaalien suorittamista: jotain voi jättää välillä pois ja jotain tehdä eri tavalla. (Taidankin ostaa puuttuvat joulukortit kaupasta!)

Täksi jouluksi on jo tiedossa jotain erityistä, sillä saamme jouluvieraan kaukaa Etelä-Koreasta