Luvattu rakkaus

Tapasin viikonloppuna ensimmäistä kertaa Ainon. Olimme lentokentällä vastassa, kun kaksi ja puolivuotias Aino saapui vanhempiensa kanssa Suomeen. Pitkästä lentomatkasta huolimatta Aino oli energinen ja riemukas. Hän juoksenteli vastaanottohallissa, suukotteli lahjaksi saamaansa pehmopupua, polki jalkaa ja taputteli käsiään muiden perässä.

Sivusta seuraava ei varmaan arvannut, että Ainon tähänastinen elämänkokemus oli hankittu kiinalaisesta lastenkodista.

Aino-sana kulemma tarkoittaa kiinankielessä "luvattua rakkautta". En tiedä, onko tieto totta. Mutta tarina on niin kaunis, että haluan uskoa siihen.

Tervetuloa sukuun Aino!

Kuka kulkee pihallani?

Naapuri löysi muutamia päiviä sitten ajotieltämme kännykän, jota kukaan ei tunnistanut omakseen. Poikani osasi etsiä puhelimen osoitekirjan, mutta osoitekirjaan tallennetut vieraskieliset nimet eivät auttaneet puhelimen omistajan selvittämisessä.
- Tänne on tullut jokin tekstieviesti, totesi poikani.
Englannikielisessä viestissä pyydettiin soittamaan puhelimen ruudulla näkyvään numeroon. Lyhyen englanninkielisen puhelinkeskustelun päätteeksi poikani lupasi vielä lähettää osoitteemme tekstiviestinä.
Jossain vaiheessa aloin ikävään sävyyn ihmetellä sitä, mitä tekemistä puhelimensa tiputtaneella ulkomaalaisella oli ylipäätään ollut meidän pihallamme. Pihamme on sivussa ja syrjässä eikä sinne sattumalta eksytä!
Illalla vieras puhelin piippasi. Tekstiviestin kirjoittaja ilmoitti, että voisi tulla hakemaa puhelimensa heti aamusta, työvuoron jälkeen.
Aamulla ovikello soi.
-I am the postman and I came to pick up my phone, totesi tumma mies hymyillen.

Jos jotain arvostan niin sitä, että saan lehteni suoraan postiluukusta sisään enkä sadan metrin päässä olevaan postilaatikkoon!

Lapset ovat lähteneet maailmalle

Sain perjantaina tekstiviestit Daisysltä ja Linalta.
Daisy opiskelee nykyisin Belgiassa, mutta viesti tuli Lontoosta.
-Huomenta! Lontoo on ihana, oon Starbucksissa ja luen Economistia. Ja seuraavaksi National Potrait Gallery. Bisous!
Sitten piippasi Linan viesti.
-Los Angels ja vielä nelisen tuntia ennen San Fransicoa, mut kaikki hyvin. Laitan viestiä, kun oon hotellilla, aamuyöstä teidän aikaan.
Tyttöjen viestit ovat muistutus siitä, että lapset ovat itsenäistyneet ja kulkevat omia teitään. Kiva kuitenkin, kun pitävät yhteyttä.

Kaukaisia sukulaisia

Olen saanut tänään uuden sukulaisen. Pieni sukulaiseni elää vielä toisella puolella maapalloa, mutta joulua saatamme viettää yhdessä.
Lyhyt puhelinsoitto keskellä työpäivää, ja elämään astui uusi ihminen.

Mahalasku

Neljän kuukausen sapaattivapaani päättyi elokuun lopussa. Nyt olen takaisin töissä levänneenä, mutta en kovin huolettomana. Jo elokuun loppua kohden oli selvää, ettei edes sapattivapaan aikana voi pitää lomaa elämästä. Lähipiirissäni sattui sairastumisia, tuli eroja ja sydänsuruja.
Myös työpaikkalla tapahtui poikkeuksellisen paljon muutoksia. Muistan, miten kevyesti suljin työpaikan oven vappuaattona. Syyskuun alussa sama ovi tuntui vieraalta. Neljässä kuukaudessa esimieheni ja esimieheni esimies olivat ehtineet vaihtua, huoneeni oli muutettu avokonttoriksi ja työtehtäväni jaettu kiinnostuneiden kesken.
Onneksi en tiennyt tätä kaikkea, kun vuosi sitten aloimme mieheni kanssa suunnitella vähän pidemmän kesäloman pitämistä!

Kultakengät ja titaanipolvet

Alkukesän rakensimme Vaahteramäellä ja matkailimme Kaliforniassa. Ja heinäkuun pidimme hellettä. Monet suunnittelemistani kesävierailuista ovatkin jääneet elokuuhun.
Yksi kesän mielenpainuvista kyläilyistä oli viime viikolla, kun ystävättäreni tuli ensimmäistä kertaa Vaahteramäelle.
Olimme suunnitelleet myös retkiohjelmaa, sillä kävimme ensin tutustumassa Hvitträskin atelijeekotiin. Opaan lyhyt esittely antoi hyvän pohjan omatoimiselle tutustumiskierrokselle. Pidän talon kansallisromanttisesta ulkoasusta, mutta Eliel Saarisen asunnon ruokasali ja suurtupa tuntuivat minusta aika synkiltä holvikattoineen, freskoineen ja tummine hirsiseinineen. Sen sijaan yläkerran vaaleista ja valoisista huoneista pidin kovasti. Talo on oppaan mukaan kokonaistaideteos, sillä useimmat huonekalut ja muut sisustusesineet on suunniteltu juuri tätä taloa varten. Saarisen perheen arvomaailmaa kuvaa hyvin se, että myös lapsille oli suunnitletu omat huonekalut ja leikkihuoneen sisustukset.
Olin hyvin otettu, kun ystävättäreni (Hvitträsksissä käynnin jälkeen!) kehui Vaahteramäkeä kaikin mahdollisin tavoin. Tontti oli kaunis ja talo kuin luotu mäen päälle, sisätilat olivat ihanan valoisat ja huonekalut sopusuhtaisia. Sitä paitsi mansardikatto ja parveke muistuttivat aivan hänen lapsuutensa kesäkotia.
Sain ystävättäreltäni tuliaisiksi 20-luvun Dixieland-musiikkia alkuperäisenä äänitteenä. Pianon, rumpujen, klarinetin, trumpetin ym. soittimien yhdistelmä kuulostaa niin hyväntuuliselta ja rytmikkäältä, että vähemmän musikaalinenkin alkaa luontaisesti liikkua musiikin mukana. Varsinainen huipennus oli kuitenkin se, kun ystävättäreni innostui esittämään oman charleston-numeronsa. Hänen kultakenkänsä nousivat niin kepeästi ja sirosti lattiasta, että vasta tanssin lopussa mieleeni muistuivat ystävättäreni polvien keinonivelet. (Jos olet lukenut aikaisempia postauksiani, arvasit ehkä, että kysymyksessä on sama ystävätär, jonka luona kävin kesäkylässä ja suunnittelin Amerikan-matkaa.)

Sisustussuunnitelmia

Olimme suunnitelleet talon ulkomaalausta, mutta päivät ovat olleet liian kuumia ja kosteita. Olenkin siirtynyt sisustamaan sisätiloja. Vaahteramäen sisustusta on suunnitellut kanssani sisustusammattilainen, sillä lähipiirissäni on sisustussuunnittelija. En ole koskaan aikaisemmin miettinyt kotini sisustusta ammattilaisen kanssa. Olen enkä jopa suhtautunut vähän epäilevästi siihen, että joku ulkopuolinen kertoisi, millaiset tapetit tai lattiat minun pitäisi kotiini laittaa.

Kokemukseni perustella voin kuitenkin suositella ammattlaisen apua. Valintojen tekeminen on niin paljon helpompaa, kun joku on jo tehnyt ennakkokartoituksen. Kuudesta tapettinäytteestä valitsin nopeasti viisi parasta. Kuudeskin tapetti olisi minulle sopinut, mutta alakerran tilat loppuivat kesken.

On tietysti tärkeää, että suunnittelija tuntee asiakkaan maun ja tarpeet. Oma makuni meni hyvin yhteen sisustussuunnittelijani näkemysten kanssa, olimme jopa toisistamme tietämättä hankkineet samaa verhokangasta. Vähän kyllä epäröin, kun suunnittelijani ehdotti verannalle punavalkoruutuista linoleum-lattiaa , mutta nyt lattia on yksi ehdottomista suosikeistani.

Sitä paitsi minusta on ollut hauskaa, kun olen voinut jutella sisustusasioista jokun kiinnostuneen henkilön kanssa. Mieheni kyllä asentaa keittiön kaapit, kaakeloi kylpyhuoneet ja tapetoi seinät, mutta ei viitsi kovin paljon vatvoa eri vaihtoehtoja.

Lisään kuvia Vaahteramäen sisustuksesta, kun saan kamerani kuntoon. Tässä välissä voisin mainostaa sisustussuunnittelijani kotisivuja. Kannattaa käydä katsomassa Eeva Marikan gallerian työnäytteitä.