Go Gore!
Al Goren noste vain jatkuu.
Seitsemän vuotta sitten olisin pitänyt Nobelin rauhanpalkintoa julmana pilana tai henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Menneen fanityttöilyn kunniaksi kaivoin vanhat lehtileikkeeni, itsetehdyt kalenterit, leikekirjan, kampanjamateriaalit ja huippuna This household supports Clinton & Gore 2000 - julisteen esille.
Lehtileikepinojen henkilökuvien sijaan päässen Nobel-palkinnon myötä lukemaan kunnollista elämänkertaa Goresta. Legendaarinen Fairfax-hotelli, jossa Goren perhe talvisin asui, Tennesseen kotitilan kesät, Harvardin opiskeluaika ja ensimmäiset vuodet Washingtonissa kiinnostavat minua kovasti. Olen liian nuori muistamaan täsmällisesti 90-luvun poliittisia tapahtumia, joten Goren näkemykset ja kokemukset ajasta ovat minulle kertaustunti lähihistoriaa. Nobelistin vaiheista hyvän kokonaiskuvan antaa Washington Postin kirjoitussarja vuodelta 1999, jota muistan kuumeisesti kääntäneeni. Yhden version Al Goren ilmastoesityksestä voi katsoa täällä.
Parasta palkinnossa on silti se, että aikoinaan lähettämäni kirjeen loppu on toteutunut. " I hope this election will somehow turn out to be a victory in your life", lopettelin vuonna 2000. Hymypoika-Clintonin tai kultalusikka-Bushin sijaan takapulpetin määrätietoinen ja totinen poika sai isoimman palkinnon.
1 kommentti:
Aika yllättävä nobelisti! Tosin Al Core ansaitsee minusta hyvin nobelin palkinnon. Vaikeista asioista ei ole helppoa kertoa, varsinkin jos ne vielä ovat kuulijan kannalta "epämielyttäviä".
Sinulla oli aika hyvä intuitio, kun aikoinaan valitsit Coren fanituksen kohteeksi.
Lähetä kommentti