Paistetut vihreät tomaatit
Vaahteramäen tomaattisato ei tänä vuonna ehtinyt kypsyä, vaan suuri osa tomaateista jäi vihreäksi. Tavallisesti poimin vain punaiset tomaatit, mutta tänään keräsin talteen myös vihreät raakileet. En usko, että vihreät tomaatit päätyvät säilykepurkkeihin tai paistinpannulle, mutta pidän niitä vähän aikaa ilokseni keittiössä. Sitä paitsi vihreissä tomaateissa on ihana tuoksu.
Äkillinen innostukseni vihreisiin tomaatteihin johtuu Paistetut vihreät tomaatit –elokuvasta, joka tuli televisiosta viime perjantaina. Näin elokuvan ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten elokuvateatterissa ja pari kertaa olen katsonut sen videolta. Paistetut vihreät tomaatit kuuluu ehdottomasti suosikkielokuvieni listalle.
Paistetut vihreät tomaatit on elokuva selviytymisestä. Elokuva käsittelee mm. näitä teemoja:
Lapsen suru
Perheenjäsenten välinen rakkaus
Naisten välien ystävyys/rakkaus
Perheväkivalta
Avioliiton alakulo
Keski-iän kriisi ”when you are too old to be young and too young to be old”
Rotujen välien tasa-arvo ja ystävyys
Yhteisvastuu ja yhteisöllisyys
Vanhuksen yksinäisyys
Eri-ikäisten ihmisten kyky solmia ystävyyssuhteista
Vastoinkäymisten yli pääseminen
Elämän tarkoituksen löytäminen
Pidän Paistetuista vihreistä tomaateista, koska elokuvassa maistuu yhtä aikaa elämän makeus ja haikeus. Oma elämänkokemukseni karttuessa huomaan, että eri katselukerroilla ymmärrän asioita eri tavoilla. En esimerkiksi kolmikymppisenä naisena tuntenut syvällistä sisaruutta vaihdevuosissa olevaa päähenkilöä kohtaan. Mutta nyt kun kuopukseni alkaa olla armeijaiässä, on asenteeni muuttunut. Alkuun vierastin vähän myös määrätietoisuutta, jolla vanhus kietoi epävarmaa perheenäitiä pauloihinsa. Nyt osaan hyvinkin kuvitella, että istun vanhana mummuna palvelutalon käytävällä ja yritän löytää itselleni ystävää toisten vierailijoista.
7 kommenttia:
Hei minäkin olen tomaatti-ihmisiä eli pidän elokuvasta todella paljon ja kasvattelen itsekin tomaatteja. Minä poimin myös vihreät raakileet ja laitan ne muutaman kypsän tomaatin kanssa korkeaan ja kapeaan lasipurkkiin. Ne kypsyvät siinä muiden mukana todella nopeasti.
Tämä olikin hyvä neuvo. Ehdin jo nimittäin lukea, että vihreissä tomaateissa on jonkinlaista myrkkyä, mikä vei ruokahaluni saman tien. Katsotaan, vieläkö tomaatit ehtivät punastua.
Ovatkohan ne "paistetut vihreät" jotain eri lajiketta..? Minäkin rakastan tuota elokuvaa. Siinä on samantyyppistä naisten välistä ystävyyttä ja ymmärrystä kuin "Jumalaisissa JaJa-siskoissa", ja tapahtumat sijoittuvat lähes samaan ympäristöön.
Olen joskus kuullut "jumalaisista jaja-siskoista", mutta en ole lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa. Haluan ehdottomasti nähdä elokuvan, sillä Paistetuissa vihreissä tomaateissakin syvän etelän tunnelma oli yksi tärkeä elementti.
Minäkin poimin kaikki tomaattini vihreinä ja ne kyllä kypsyvät sisällä kulhossa.
Minäkin tykkäsin elokuvasta tosi paljon - onnistuin näkemään sen nyt vasta ensi kerran! Olit kivasti analysoinutkin sen teemat - juuri noin. Minulle jäivät mieleen sen epävarman vaiheen sanat tältä kotirouvalta: olen vielä liian nuori olemaan vanha, mutta liian vanha olemaan nuori...
Tuo eri elämänvaiheissa eri asiat koskettavat on totta: itse olen lukenut Anna Kareninan ensimmäisen kerran nuorena tyttönä, sitten nuorena vaimona, sitten eronneena naisena ja vielä nyt uudessa aviossa - joka kerta löydän siitä jotain uutta.
Olipa yhteensattuma! Olen nimittäin itsekin käyttänyt juuri Anna Kareninaa esimerkki siitä, miten oma ikä muuttaa näkökulmaa. Kävin sivuillasi ihailemassa nukkekotia. Meidän lapsille oli lähes yhtä suuri nukketalo aikoinaan. Nukketalo oli mieheni rakentama, sen jälkeen meillä alettiinkin rakentaa oikeita taloja.
Lähetä kommentti