Henkilökohtainen kaukosuhde

Oscarit instituutiona eivät ole minua perinteisesti kiinnostaneet. Tänä vuonna kuitenkin hymyilytti: Al Goren promotoima An Inconvenient truth sai parhaan dokumenttielokuvan pystin.

Al Goreen minulla on hyvin henkilökohtainen kaukosuhde: 14-vuotiaana Gore oli minulle idolina se, mitä muille tytöille vaikkapa Ville Valo. Keräsin hänestä leikekirjoittain materiaalia ja päällystin seinäni vaali-julisteilla. Ylläpidin jopa hetken aikaa Suomen ainoaksi jäänyttä Al Gore sivustoa.


Viime syksynä olin kuuntelemassa paljon kehuttua "Earth in balance" luentosarjaa, jonka pohjalta An Inconevient truth- elokuva on tehty. Oli haikeaa ja jännittävää nähdä teini-iän idoli livenä. Gore olisi voinut olla pettymys, mutta edelleen - 40 vuoden ikäeron ja Atlantin lisäksi - välillämme oli jotakin. Al Gore oli lihavampi ja vanhempi kuin muistin, mutta nenä oli edelleen suora ja olemus raamikas. Myös esiintyminen oli edistynyt vuosien takaisesta (tämän huomasivat myös muut). Al Gore's confession speech.mp3 tiedoston varmaankin satoja kertoja kuunnelleena tiedän mistä puhun!

Vuoden 2000 vaalien jälkeen kirjoitin Gorelle kirjeen, jonka loppulause oli " I hope this election will somehow turn out to be a victory in your life". Seitsemän vuoden jälkeen voikin sanoa, että usko ei ollut turhaa: Al Gorella näyttää olevan nostetta!

Tavarataivaan vaiva

"Ihmiset tahtoo kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa, elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaroita hankkia, onneen ei tarvita edes pankkia.
- Elina Karjalainen (esim. täällä)"

Meidän kotikasvatuksen perusta on ollut tavarattomuus. Äidin pakkomielle ovat tyhjät kaapit - vielä parempi on jos myös itse kaapit saa heitettyä pois. Kymmenen vuoden aikana kodista on lähtenyt kahdeksan lattiasta kattoon kaappia. Tuliaisiksi opetettiin aina ostamaan lautasliinoja, koska ne kuluvat pois. Meiltä ei löydy lihapullasaksia, ulkoilukerrastoja tai blinipannua. Tukkoisuus ja tavaranmäärä menevät suoraan äidin kipupisteeseen.

Oma suhteeni tavaraan on hieman rennompi, mutta sitäkin tarkempi olen siitä, mikä kotiini päätyy. En ole herkkä sotkun tai kaaoksen suhteen, mutta väärän värisiä käsipyyhkeitä en siedä. Kaveripiirini myös tietää tämän - kukaan ei ole luvannut tuoda tupaantuliaisiin lahjoja!

Verstaalla ajattelin esitellä teille tavaroita, jotka ovat minulle merkityksellisiä. Muutan ensi kesänä opiskelijayksiöstä ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Poikaystävä ja minä rakennamme pikkuhiljaa kotikalustoa. Ensimmäiseksi pääsette seuraamaan mitä näistä, isoäidin ja äidin kodeissa kulkeneista tuoleista syntyikään.

Granolaa kotikeittiössä

Nigella Lawsonin suklaa-pähkinä-granola inspiroi askartelemaan itse rouskuteltavaa. Isän mielestä oli ehkä vähän turhaa tehdä mysliä itse vaikka hyvää kuulemma olikin. Hei, tämä olikin granolaa!

Ohje löytyy Nelosen Soho-sivuilta. Itse oioin pähkinöiden kanssa ja ostin valmiin Jubilee-sekoituksen Parrotsilta. Granola paistui uunissa reippaasti yli ohjeisetun tunnin, eikä siltikään muuttunut rapeaksi kuin vasta jäähdyttämisen yhteydessä. Ehkä vika oli myös kaurasuurimoissa. Hyvin kuitenkin maistui jogurtin kanssa - nyt jännitetään loppuuko purkin sisältö viikonloppuun mennessä.

Ajatukset huipulle!

Internetistä saa ilmaiseksi kattavia, mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja ajatuksia. Viime joulun edullisin lahja oli Sitralta tilattu Yhteiskunta 2.0 raportti, josta ainakin itse intoilin pitkään. Samoin Finnwatchin Vaatteita etelästä – selvitys oli rakentavaa luettavaa. Ongelmani onkin se, miten pysyä mukana julkaisupäivien jonossa..

Ohessa seurantavinkki teille:

Minun julkaisukalenterini ykkösenä on EVAn Naiset huipulle! –hanke, jonka naisjohtajuutta koskevan raportin kirjoittajaksi on valittu Filosofian tohtori Anna Kortelainen. Raportti julkaistaan toukokuussa 2007.
Naisvoiman lisäksi juuri tämä artikkeli kiinnostaa koska Anna Kortelainen on niin ihana! Sisko osti opintotuella uuden L.Onerva kirjan, minä putosin Virginiestä ja äidille sopisi ajoittain Kortelaisen kirja Levoton nainen, hysterian kulttuurihysteriaa.
Anna Kortelainen on myös erinomainen esiintyjä: salaperäinen, syvä ja uskalias. Tutkijan ammatti ei ole koskaan ollut yhtä hohdokas. Tämän voi käydä ilmaiseksi toteamassa ainakin yhdessä Espoon työväenopiston 50-vuotisjuhla tapahtumassa. Anna Kortelainen luennoi otsikolla ”Naisen tie - L. Onervan kapina” 14.3 klo 18 alkaen osoitteessa Itätuulenkuja 8.

Haamukahveja

Arvid Nordqvistilla on kokonainen sateenkaari uusia kahveja - ja minä olen maistanut vasta vihreää Rekoa! Tosin Reko on noista ainoa fairtrade ja meille Nordqvist kahvit tulivat ensimmäisen kerran nimenomaan reilun kaupan kautta. Myöhemmin maun. Ja nykyisin ehkä myös ulkonäön.

Ei sillä, parasta kahvissa on silti edelleen seura.

"Kyllä minä keitän kahvia, sanoi äiti. Istun vain tässä hetken tunnustelemassa aamua. "
- Tove Jansson, Muumipappa ja meri

Viikon aluksi

Nämä päivät ovat hienoja, on lomalla omassa kodissa. Läksytkin tuntuvat jännittäviltä kun välillä vaihtaa kirjoituspaikkaa ja näkökulmaa.

Voileivissä pippurikalkkunaa, kananmunaa, rucolaa ja aavistus dijon-sinappia. Pikkuvelikin osasi.



Minttusuklaa-päärynä muffinsit ovat mukaelma Koti ja keittiö-lehden arkistosta, hienosokerin sijasta tummaa, päärynäraastetta mukaan ja mantelit pois.

Kahvi on Arvid Nordqvistia, Skönä hem löytyi kirjahyllystä. Helmikuussa on helppo olla tyytyväinen.