Kulttuurikokemuksia Kaliforniasta

Olen tutustunut kalifornialaiseen kulttuuriin hyvin käytännönläheisesti. Millaisia vaatteita Kaliforniassa on kaupan? Millaista ruokaa ravintoloissa tarjotaan? Miltä kaupungit näyttävät? Ja miten ihmiset käyttäytyvät julkisilla paikoilla? Yllättävän paljon pystyy havainnoimaan ilman erityistä ponnistelua.

Vaatevalikoimista huomaa heti, että Kaliforniassa eletään monikulttuurisessa ympäristössä. Värejä, kokoja ja tyylejä riittää joka lähtöön. Itse ihastelin sporttisia vaatteita (hyvinistuvat shortsit saa varmimmin Amerikasta), mutta myös naisellisia neuleita (rusetteja ja röyhelöitä upeissa väreissä). Amerikan markkinoilla on myös miellyttäviä puuvillavaatteita (ohuita ja hengittäviä, mutta pysyvät hyvin kuosissa). Jostain syystä ihastuin erilaisiin neuletakkeihin. Mieheni epäili, kuinka monta villatakkia ihminen ylipäätään voi tarvita. Minusta viisi alennusmyyntineuletta oli sopiva määrä.

Reilussa kahdessa viikossa ehdimme syödä monenlaista ateriaa. Erityisesti pidin amerikkalaisista aamiasista. Aloitimme päivän Starbucksin jättikokoisilla maitokahviella (Venti size) tai Izzy's Brooklyn Bagelsin aamiaisella (Kosher valmistettua!). Välipaloina joimme tuoreista hedelmistä tehtyjä juomia (joihin Lina osasi tilata erillisen vitamiinivahvistuksen) tai söimme jäädytettyä jugurttia ja hedelmiä (esim. Red Mango). Kaliforniassa oli helppo löytää aasialaisia ruokapaikkoja. Japanilaisessa ravintolassa söin ensimmäisen kerran elämässäni raakaa tonnikalaa (puolivahingossa). Kala maistui hyvältä, mutta jatkossa voin jättää uhanlaisen tonnikalan syömättä. Söimme myös pikaruokaa mm. Taco Bellissä. Mutta Jack in a Boxin houkustusta (3 asiaa=3 dollaria) vastustimme periaatteen vuoksi. On käsittämätöntä, että ravitolasta ostettu pikaruoka on halvempaa kuin kaupasta hankitut ruokatarvikkeet.

Mieleeni jäi erityisesti amerikkalaisten tapa juoda koko ajan. (Tosin alkoholijuomia amerikkaiset eivät juo julkisilla paikoilla samaan tapaan kuin esim. Suomessa.) Kuumassa ilmastossa on tietysti tarpeen saada nestettä, mutta juomista kertyy helposti koko päivän kalorintarvetta vastaava energiamäärä. Amerikkalainen karkkitarjonta oli sen sijaan pettymys. Muutamia maailmanmerkkejä lukuunottamatta amerikkalaiset maikeiset olivat oudon esanssisia.

Vuokarasimme auton ja ajoimme Pohjois-Kaliforniaa ristiin rastiin. Matkan aikana näimme useita pikkukaupungeja, joiden kohdalla tunsin välitöntä iloa siitä, etten asunut kyseisellä paikkakunnalla. Minua ahdistivat pikkukaupungien kuolleet pääkadut, mutta myös ylisievät kaupungit, joissa elämä tuntui jotenkin epätodelliselta. Matkan aikana tulin siihen tulokseen, että San Francisco saattoi (viileydestään ja pummeistaa huolimatta) sittenkin olla lähimpänä eurooppalaista sielunmaisemaani.

Kävimme vain yhdessä virallisessa kulttuurikohteessa. San Franciscon Moma oli sen verran kiinostava kohde, että päätimme viettää siellä yhden iltapäivän. Vierailu kannatti, sillä museon 75-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetty näyttely oli sopivan kansantajuinen. Pidin erilaisista väritutkielmista sekä Frieda Kahlon maalauksesta, joka esitti Friedan ja Diego Riveran hääkuvaa. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin valokuvasarja, jossa valokuvaaja oli kuvannut vaimoaan ja tämän kolmea sisarusta vuosittain vuodesta 1975 lähtien. Olisin voinut katsoa ja vertialla naisten kuvia vaikka kuinka kauan. Oli hämmentävää, miten vanheneminen näkyi sisaruksissa eri vuosina eri tavoin.

Kaliforniasta löytyy varmaan korkeatasoita kulttuuritarjontaa, mutta erityiseti suosittelisin Kaliforniaa lomakohteeksi henkilöille, joitaa kiinnostaa "hiking, biking and canoeing". California is great for outdoors lovers!