Blogiarkea

Seuraamani blogit liittyvät etupäässä yksittäisten ihmisten arkeen. Käyn katsomassa bloginpitäjien ruokavinkkejä, seuraan nettituttavieni sisustus- tai remonttiprojektien edistymistä tai tarkistan, miltä lapselle neulottu villatakki näyttää valmiina. Käyn myös säännöllisesti ihailemassa korublogia. Suosikkilistallani on lisäksi muutama blogi, joissa otetaan reippaasti kantaa arkielämän epäkohtiin.

Tosielämässä olen sosiaalinen, mutta blogeissa olen omaksunut hiljaisen tarkkailijan roolin. Ystävällinen keskustelunavaus sujuu mielestäni livetilanteissa helposti, mutta nettikommentteihin en saa samaa myönteistä sävyä, ilmain että tekstit vaikuttaisivat ylimakeilta ja pinnallisilta.

Blogikommentointi näyttää jostain syystä painottuvan ääripäihin, toisaalta kommentit ovat yltiöpositiivista hymistelyä, toisaalta jotkut kommentit tuntuvat suhteettoman kitkeriltä, jos kysymys on jonkun ihmisen omasta harrastusblogista. Enkä lähden seuraavaksi blogikierrokselle ja opettelen hyvää ja rakentavaa palautteen antamista.

Itse sain muuten aikoinaan aika tyrmäävää palautetta, kun esitin ideani Vaahteramäen sivuista. Kävin 1990-luvun puolivälissä tietotekniikkakurssia, johon kuului myös HTML-kielen opetusta. Siihen aikaan puhuttiin vielä kotisivuista.

Saimme tehtäväksi suunnitella johonkin asiaan liittyvät kotisivut, ja minä tein harjoitustyönäni Vaahteramäki-sivuston. Sivustolla oli omat osiot ruokaresepteille, rakennusprojekteille ja valokuville. Ideani oli, että vierailija pääsisi tavallaan seuraamaan Vaahteramäen arkea. Kun esitin työni muille opiskelijoille, halusi kurssin (kärkässanainen) mielipidejohtaja heti alkuun korjata väärinymmärrykseni. Kotisivu on ainoastaan tekninen nimitys, kotisivujen tarkoituksena ei ole suinkaan esitellä omaa kotiaan!

En pidä itseäni suurena visionäärinä, mutta kotisivujen kohdalla olin edelläkävijä ( ja oikeassa!)