Omalla vastuulla

Suomessa olen tottunut siihen, että asiat ovat joko erikseen kiellettyjä tai sallittuja, jolloin jokainen toimii oman harkintansa mukaan (esim. pilkkii kevätauringon sulattamalla jäällä). Liikennemerkkien varoitusten lisäksi ei mielleeni tule mitään yleisiä varoituksia, joilla viranomaiset sanoutuvat irti vastuusta. Amerikassa olen sen sijaan törmännyt jo useisiin erilaisiin varoituksiin, enkä ole aivan varma, miten niihin pitäisi suhtautua.

Ensimmäisellä yleisellä uimarannalla varoitettiin siitä, että aaltojen mukana tuleva vesi voi sisältää korkeita bakteeripitoisuuksia. Uimista ei kuitenkaan kielletty. Seuraavalla rannalla taas varoitettiin syvästä rannasta ja voimakkaista virtauksista. Omat uimahaluni tyssäsivät varoituskyltteihin, sillä en osannut arvoida sen paremmin veden puhtautta kuin merivirtojen voimakkuutta. (Onneksi sää oli sen verran tuulinen, ettei uimaan tehnyt senkään vuoksi mieli).

Stanfordin campuksen ulkoilualueella taas varoiteltiin vuoristoleijonista. Lenkkipolku oli täynnä ulkoilijoita, joten arvelin, että leijonaan törmääminen olisi epätodennäköistä. Opasteessa neuvottiin, että pitäisi yrittää näyttää mahdollisimman suurelta (try to appear taller), jos törmää leijonaan. Ei saa liioin antaa pelolle periksi, vaan taistella, lyömäaseena voi käyttää esimerkiksi vesipulloa!

Berkleyn yliopiston International Housen seinällä taas oli varoitustaulu, jossa ilmoitettiin rakennuksen sijaitsevan maanjäristysalttiilla alueella. Maanjäristyksen sattuessa rakennus saattaa sortua ja aiheuttaa asukkaille vakavan vaaratilanteen.

Tämän varoituksen jälkeen totesin, että vakavamielisen suomalaisen on hyvä ottaa vähän etäisyyttä amerikkalaisiin varoituksiin!