Miten talosta tulee tuttu?

Laskin, että elämääni kuuluu enää vain muutama sellainen talo, jossa olen käynyt lapsuudestani lähtien. Siis niin, että tunnen talon ja siinä asuvat ihmiset.
Nyt on taas yksi tuttu talo vähemmän, sillä osallistuin eilen sukulaiseni hautajaisiin. Veteraanihautajaiset olivat erityisen juhlalliset, myös lämmin auringonpaiste tuntui erikoiselta. Minulla on sellainen mielikuva, että haudalla on aina kylmää tai sateista.

Olin hautajaismatkalla sisareni kanssa. Moottoritietä ajellessamme meillä oli hyvin aikaa kertailla lapsuusmuistojamme, vertailla sukukäsityksiämme ja arvailla, miten itse alamme vanhemmiten käyttäytyä. Päädyimme siihen, että sisarussarjamme ja meidän lapsemme (tällä hetkellä 18 henkilöä + tyttö- ja poikaystävät) ovat jo melkein uuden suvun alku.

Voi olla, että Vaahteramäestä tulee vielä jonkin sukupolven tuttu talo!