Miten turhasta tavarasta tuli tarpeellista?

Mieheni sai liiketuttavalta joululahjaksi neljä ohutreunaista juomalasia, jotka oli pakattu pahvitöttöröön. Mukana seuranneessa kirjessä kerrottiin, että kysymyksessä oli uusi tuoteinnovaatio: jalattomat valkoviinilasit. Myös piknikillä voisi nautia viiniä laadukkaista laseista, sillä jalattomat viinilasit saattoi pakata kätevästi pahviseen kuljetuspakkaukseen.
-Turhuuden huippu, pauasin miehelleni, jolla tosin ei ollut mitään tekemistä lahjan sisällön kanssa. Minua ärsytti ajatus siitä, että mieheni näytti kuuluvan siihen keski-ikäiseen, yltäkylläiseen lahjansaajien luokkaan, jolta puuttui mahdolliseseti vain jalattomat design-viinilasit.

Joulun aikaan meille tuli ruokavieraita. Pöytää kattaessani huomasin, että käytössä kolhiutunneet vesilasimme näyttivät kovin arkisilta juhla-astiaston rinnalla. Keksin, että jalattomat viinilasit sopivat muotonsa puolesta hyvin myös vesilaseiksi. Ongelmana oli kuitenkin se, että laseja oli vain neljä kappaletta. Oikeastaan tarvitsisin lisää jalattomia viinilaseja.

Viime viikolla näin Stockmannin Hullujen Päivien tarjouksen, jossa kyseisiä viinilaseja myytiin kahdeksan kappaleen paketeissa. Kahdeksan lasia sai nyt kuuden lasin hinnalla. Ensin vähän epäröin, mutta sain silti puserrettua ostopäätöksen. Olin lopulta aika tyytyväinen, kun asettelin kahtatoista kaunista lasiani astiakaappiin.