Vaalikahveilla ei puhuta politiikkaa
Päätin juhlistaa vaalipäivää ja kutsua lähellä asuvat ystävät kahville. Vaalipäivän kyläily tuntui sillä tavalla nostalgiselta, että päädyin leipomaan unelmatortun (ohje perunajauhopaketista). Tyttäreni teki banaanileipää, ja lopuksi paistoimme kaupan pakasteviinerit.
Vaaliteemat eivät tällä kertaa innostaneet minua. Jäin lähinnä miettimään sitä, missä vaiheessa perhe lakkaa olemasta politiikkojen tarkoittama lapsiperhe.
3 kommenttia:
Minunkin mieheni tulkitsee vaalisalaisuuden juuri noin! Silläkin uhalla kerron: äänestin espoolaista naista, jolla on vielä enemmän lapsia kuin minulla ja joka on puhunut koulutuksesta ja ydinvoimasta kuin minä.
Minun vaalisalaisuuteni on yleensä ilmoilla jo puolta vuotta aikaisemmin, kun tapetoin seinääni kulloisenkin ehdokasihaillun kuvilla. Tänä vuonna en kuitenkaan ollut yhtä palavasti tai poliittisesti sitoutunut - vaikka ehdokkaani viidestä lapsesta kolmen kanssa olen käynyt koulua.
Vaalipäivän nostalgiaan liityi itselläni vanhan ala-asteen käytävillä kävely. Äänestysjonossa huomasin, että presidenttien muotokuvat olivat ruokalan seiniltä kadonneet. Harmi.
Oho, taidetaan olla ehdokasasiassa sukulaissieluja. Myös minun ehdokkaallani on viisi lasta!
Lähetä kommentti