Julie & Julia ja Julietan kana

Päätimme Daisyn kanssa lähteä elokuviin. Mielemme teki jotain kevyttä ja helposti sulavaa, joten päädyimme katsomaa Julien ja Julian kokkausta.

Julie & Julia –elokuva perustuu tositarinoihin. Elokuvassa seurataan 1950-luvulla amerikkalaista Julia Childia, jonka kirjoittama Ranskalaisen keittiön salaisuudet on yksi Amerikan kuuluisimmista keittokirjoista. Persoonallinen Julia Child esiintyi myös tv-kokkina.

Elokuvan toinen tarina sijoittuu 2000-luvun alkuun, kun työssään turhautunut Julie Powell löytää Julia Childin keittokirjan ja päättää kokeilla vuoden aikana läpi kirjan kaikki 524 reseptiä. Julie pitää kokkauskokeiluistaan blogia, josta tulee erittäin suosittu. Lopulta Juliesta tulee kirjailija, jonka teoksesta tehdään elokuva (Julie & Julia!).

Elokuva oli vähän liian makea minun makuuni. Tosin Meryl Streepin näyttelijäntyö jätti hyvän maun suuhun.

Jollain tasolla elokuva kuitenkin inspiroi. Muistin nimittäin, että olen itsekin ollut mukana tekemässä ranskalaista keittokirjaa. Keittokirjailijaksi päädyin, kun tulin myöhässä tyttäreni leirikouluiltaan ja lupauduin hätäpäissäni keittokirjatiimiin. Oma osuuteni keittokirjaprojektissa käsitti melkein kaikki muut työvaiheet, paitsi itse reseptien tuottaminen oli enemmän ruoanlaitosta kiinnostuneiden vanhempien tehtävä. Kirjasin sen sijaan ruokavinkkejä vuoden jokaiselle päivälle, keksin uusia, ruoka-aiheisia sananlaskuja ja vastasin kirjan painamisesta (noin 22000 kopioarkkia).

Julien esimerkin innoittamana päätin kokeilla ranskalaisteta keittokirjastani löytynyttä Julietan kanaa. Ohjeen mukaan kanan rintafileet maustetaan suolalla ja valkopippurilla, fileet paistetaan ja lopuksi haudutetaan kermakastikkeessa, johon on lisätty Dijon-sinappia ja nippu tuoretta basilikaa. Lopputulos ei ollut aivan niin maukas, kun olisin raaka-aineiden perusteella kuvitellut, mutta maistui kyllä koko perheelle.

Leirikoulukeittokirjan tekeminen tuntui aikoinaan raskaalta. Nyt ruokavinkit ja sananlaskut hymyilyttivät. Parempi syödä myöhään kuin ei milloinkaan pitää minusta edelleenkin paikkansa.