Syntyykö imagonmuokkauksesta pysyviä tuloksia?
Hämmästelen toisinaan sitä, miten ihmiset keksivät itselleen erilaisia määreitä. Julkisuuden henkilöt eivät enää ole ainoita, jotka rakentavat tietoisesti imagoaan, vaan jokainen meistä voi ottaa käyttöön omaan imagoonsa sopivia nimilappuja. Osa tuttavistani onkin julistautunut kenkäfriikeiksi, toiset ovat himoliikkujia, elokuvahulluja, kulttuurin suurkuluttajia tai luontoihmisiä. Tunnen myös perfektionisteja, taitelijatempperamentteja ja esteetikkoja.
En pidä itseäni kovin vaatimattomana enkä edes kaikilta osin tavanomaisena, mutta silti minun on vaikea keksiä asioita, joissa erottuisin keskivertoihmisistä. Montako jalkineparia kenkäfriikin pitää omistaa? Mistä tietää olevansa elokuvahullu? Missä kulkee hyvän ja sairaaloisen pikkutarkkuuden raja?
Aikaisemmin saatoin kertoa olevani siivousintoilija, mutta nyt olen alkanut laistaa jopa siivoamista.
4 kommenttia:
Minusta tämä ihmisten näkyvä "labeloiminen" on aika mielenkiintoista!
Joskus tuntuu, että kyse on pitkälti siitä, että ihminen haluaa tehdä näkyväksi sen millainen tämä ihminen haluaisi olla tai millaiseksi hän haluaisi tulla. En tiedä, onko se mitenkään huono asia, mutta mielenkiintoista se minusta on.
"Labelit" myöskin ovat merkkejä kanssakulkijoille ja oletusarvoisesti vetävät puoleensa saman henkisiä ihmisiä?
Ehkä kyse on myös nykyisistä arvoista, siitä, että ihminen ei ole kukaan ja mitään, ellei hän ole jotain erityistä. Ja kukapa ei haluaisi olla erityinen? Nekin, jotka laputtavat itsensä "tavallinen tallaaja" -statuksella, suorittavat tätä samaa lokeroitumista :-).
Keskivertoisuudessa muuten taitaa piillä suurin rikkaus...
En pidä itseäni kovin vaatimattomana enkä edes kaikilta osin tavanomaisena, mutta silti minun on vaikea keksiä asioita, joissa erottuisin keskivertoihmisistä
Mahdottoman hyvin sanottu! Jaan näkemyksesi täysin!
olen miettinyt ihan samaa asiaa :) kai sitä on joku tarve korostaa itseään ja kuulua tiettyyn joukkoon, itsekin huomaan sitä tekeväni
t. "himolukija"
Eh... meni heti sormi suuhun, kun aloin miettiä itselleni liimalappusia otsaan ja rintaan. Toisaalta minua vaivaa turhakin vaatimattomuus, vaikkei olisi mitään syytä. Suomalaisen kasvatuksen tulosta? Mene sitten ja tiedä. Hyvä kirjoitus, ajattelen samoin.
Lähetä kommentti