Mad Men tuo kuusikymmentäluvun takaisin

Kun palasin kesällä Bostonista, haaveilin lukevani Avoimessa yliopistossa muutaman kurssin amerikkalaista kirjallisuutta. Myyttinen amerikkalainen perhe, sodanjälkeinen optimismi ja Kennedyjen kultainen aika kiinnostivat minua erityisesti. Kirjallisuuden sijaan törmäsin ACM:n palkittuun Mad Men sarjaan, joka imaisi minut mukaansa niin, että Tennessee Williams ja F.Scott Fitzgerald saivat jäädä.

Nelosella 29.lokakuuta alkava sarja sijoittuu 1960-luvun Manhattanille. Mainostoimisto Sterling & Coopperissa työskentelevät miehet tytöttelevät röyhkeästi, tupakoivat lakkaamatta ja odottavat Kennedyn avaruusohjelmaa. Mad Menissä naiset ovat pääsääntöisesti sihteereitä, keittiöt paneloituja ja cocktail-baarit avoinna. Sarjalla on silmää yksityiskohdille.

Iloisten pikkurouvien ja kepeiden korulauseiden takana on mielenkiintoinen ajankuva 60-luvun murroksesta. Mad Menin hahmot ovat taitavasti rakennettuja, kokonaisia ja kiinnostavan ristiriitaisia. Erityisesti pidän sarjan vahvoista naishahmoista: lähiöbarbi Bettystä, bisneshai Rachelista, boheemista Midgestä, eteenpäin pyrkivästä Peggystä ja tarkkavaistoisesta Joanista.

Mad Menista puhuttaessa täytyy vielä erikseen mainita vaatteet. Korkeat vyötäröt, tupeeraukset ja punainen huulipuna ovat inspiroineet omaa tyyliäni. Borsalinojen soisin palaavan myös tämän päivän miehillä.

Mad Meniin voi tutustua Nelosen nettisivuilla. Kuva on skannattu vuoden 2003 seinäkalenteristamme.

Syntyykö imagonmuokkauksesta pysyviä tuloksia?

Hämmästelen toisinaan sitä, miten ihmiset keksivät itselleen erilaisia määreitä. Julkisuuden henkilöt eivät enää ole ainoita, jotka rakentavat tietoisesti imagoaan, vaan jokainen meistä voi ottaa käyttöön omaan imagoonsa sopivia nimilappuja. Osa tuttavistani onkin julistautunut kenkäfriikeiksi, toiset ovat himoliikkujia, elokuvahulluja, kulttuurin suurkuluttajia tai luontoihmisiä. Tunnen myös perfektionisteja, taitelijatempperamentteja ja esteetikkoja.

En pidä itseäni kovin vaatimattomana enkä edes kaikilta osin tavanomaisena, mutta silti minun on vaikea keksiä asioita, joissa erottuisin keskivertoihmisistä. Montako jalkineparia kenkäfriikin pitää omistaa? Mistä tietää olevansa elokuvahullu? Missä kulkee hyvän ja sairaaloisen pikkutarkkuuden raja?

Aikaisemmin saatoin kertoa olevani siivousintoilija, mutta nyt olen alkanut laistaa jopa siivoamista.