Summer fun
Lastenlääkäri neuvoi muutama viikko sitten tv-uutisissa, ettei lapsiperheiden kesäloman pidä olla liian tiukasti ohjelmoitua. Lapset nauttivat myös yksinkertaisista asioista: vanhempien kanssa puuhailusta, leipomisesta tai ongella istumisesta.
Kolmen lapsen äitinä olen samaa mieltä. Ihmettelin vain, että lastenlääkärin pitää tulla uutisiin kertomaan tällainen asia, jonka pitäisi olla itsestään selvä. Elämysten ja virikkeiden lisäksi lapsen on hyvä kokea joutenoloa, jopa pitkästymistä. Lapsen mielikuvitus ei kehity ja omatoimisuus kärsii, jos tarjolla on jatkuvasti valmista viihdykettä.
Uskon, että kyky kiinnostua ja innostua asioista on yksi lahjakkuden osa-alue. Ja vielä siinä mielessä erityinen lahjakkuden laji, että sillä on suora positiivinen korrelaatio ihmisen kokemaan elämänhallintaan ja onnellisuuteen.
Valokuva on Bostonin keskustan vesisuihkuista. En olisi millään malttanut lähteä pois suihkujen vierestä, sillä lasten vesijuoksua ja täpinää oli hauska seurata. Minua liikutti myös se, miten lastenhoitaja vei pieniä hoitolapsiaan yhden kerrallaan kokeilemaan vesisuihkua ja miten vaalea vauvankäsi kiertyi luottavasti hoitotädin mustan kaulan ympärille.
3 kommenttia:
Kiinnitin huomiota samaan uutisointiin. Ajattelin, että näin yksinkertaistahan se lasten ja vanhempien yhteiselon pitäisi olla aina. Ei siinä tarvita koko lelukaupan varastoa viihdykkeeksi eikä tapahtumista toiseen juoksemista. Kotona oleilu, puuhastelu arjen askareissa ovat mieleenjääviä kohokohtia lasten elämässä. Samalla kasvavat erilaiset taidot myöhempää elämää varten.
Kuunteleminen ja keskittyminen lapsen sanomisiin ja kertomisiin on rakkauden- ja huomionosoittamista, kasvattaa lapsen itsetuntoa ja varmuutta kohdata kodin ulkopuolisia vastoinkäymisiä.
Toivottavasti omat kolme lastani ovat saaneet kokea tätä, josta edellä kerroin.
Minä muistan omasta lapsuudestani sen ihanan joutilaisuuden, joka antoi tilaa ideoille, joita oli aikaa toteuttaa, jonka myötä aika kului kuin siivillä!
En voi käsittää joissakin nykyajan lapsissa ilmenevää piirrettä tylsistyä, jos ei ole vempaimia ja superohjelmoituja special-retkiä vapaa-aikana ja lomilla... onko se kiinni lapsista ja lapsuuden muutoksesta vai vanhemmistä? En käsitä, koska en käsitä....
Tylsistyttiin ennenkin, aina on tylsistytty. Kaikenikäiset tylsistyvät, vempaintenkin äärellä. Ero onkin sitten siinä, onko tosiaan kiinnostuntu erilaisista asioista, innostuuko. Riemastuuko pienistä - tai suurista - jutuista, vai ohittaako nekin tylsistyneenä. Omasta itsestä lähtevä innostus on tärkeää, ja juuri sille on oltava tylsistyttävääkin tilaa, jota täyteen ohjelmoitu vapaa-aika ei tarjoa.
Lähetä kommentti