Onnea ja/tai menestystä?

Kun palasin joululomalta töihin, sain yllättävän tarjouksen. Esimieheni tarjosi uusia tehtäviä, päällikön titteliä ja parempaa palkkaa. Suostuin siltä istumalta, vaikka olin tyytyväinen entisiinkin töihini. Sitä paitsi olin joulun aikaan päättänyt, että vähennän työntekoa: en enää notku iltakausia työpaikalla, vaan tapailen ystäviä, kuntoilen ja elän kaikin puolin tasapainoista elämää.

Kotona aviomies onnitteli ylennyksestä, jonka olin hänen mielestään ansainnut. Itse en kehdannut hehkutella urani etenemisellä, vaan kerroin lähinnä työtehtävieni vaihtuvan.

Taidan olla tyypillinen (ikäpolveni?) nainen. Haluan tehdä työni kunnolla ja uskon olevani hyvä töissäni. Mutta uralla etenemistä en ole uskaltanut haluta.

Tyttärilleni antaisin kuitenkin toisenlaisen neuvon. Osoittakaa tahtonne ja olkaa aktiivisia! Pettymyksiä ei kannata pelätä eikä epäonnistumisia hävetä.
Nyt yritän itsekin noudattaa tätä ohjetta.

Onko muilla hyviä vinkkejä siitä, miten menestyä työssä onnellisena?