Vähän yli vuosipäivän
Vaahteramäen naiset perustettiin viime syyskuussa yhteiseksi projektiksi kun kaikki kolme asuimme eri kaupungeissa. Blogin kirjoittaminen on ollut opettavaista ja olenkin esitellyt näennäisen kevyttä blogia osana portfoliotani. Vaahteramäen naisten myötä olen alkanut myös pohtia arkisia asioita toimittajan näkökulmasta - voisiko tästä tehdä jutun?Kirjoitusmotivaatiota lisää tietoisuus yleisöstä. Blogi innostaa myös piirtämään ja kuvaamaan, sillä nyt kuvituskuville on tarvetta. Tavallisiin asioihin syntyy kerroksellisuutta ja kuhinaa. Pelkän ruuanlaiton sijaan kokataan, kuvataan, syödään ja blogataan.
Vaahteramäen naiset ei ole itsetarkoituksellisen anonyymi, mutta tähän asti kirjoituksemme ovat olleet melko toimituksellisia ja harkittuja. Tulevaisuudessa haluaisin lisätä välittömyyttä ja keveyttä. Toisaalta haluaisin tuoda blogiin myös lisää ajatuksellista sisältöä, ei vain kauniita kuvia.
Ihan oikea vaaleankeltainen Vaahteramäki ei muuten ole minun, siskoni, tai äitini valtakuntaa. Me emme ymmärrä mansardikattoja, rakenna metsäportaita tai tunne aamuöistä kettua. Täällä määräämme me, mutta puiden ja perustuksien Vaahteramäki on isäni maisemaa.
3 kommenttia:
Itse aloitin blogin hauskana harrastuksena. Viikottaisia sisustamiseen, pihaan ja ruokaan liittyviä tapahtumia kodin piiristä on mukava kerrata kirjoittaen ja kuvin. Tuntuu kuin ruuanlaittotaito kohentuisi blogikirjoittamisella.
Ja matkamuistelut elävät blogissa eri tavalla kuin pelkkänä kuva-albumina.
Harrastukseen liittyy tietysti vierailu muiden blogeissa ja iloinen yllätys on saada kommenttiosioon postia.
Vierailen blogissanne säännöllisesti. Tervetuloa myös meille.
Aluksi jopa häpesin oman blogin perustamista, kerroin vain valikoidusti yhdelle ystävälleni, pikkuhiljaa joillekin muillekin, yhäkään moni ei tiedä että elän blogielämää. Mutta enää en nolostele, blogi on ollut mahtava loikkaus uuteen rinnakkaiselämään, ja sen avulla on saanut ihania uusia tuttavuuksia, paljon inspiraatiota ja arkeen extraa.
Onnittelut täydestä vuodesta! Käyn täällä liian harvoin, en ymmärrä miksi, sillä tykkään jutuistanne. Aion parantaa tapani!
Tyttäret kuin äitinsä ja poika kuin isänsä, vai meneeköhän se oikeasti niin? Onnea runsaan vuoden ikäiselle blogille!
Lähetä kommentti