Haluaisin idolin

Minulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut omaa idolia. En keksi ketään esikuvaa, joka olisi viitoittanut valintojani, vaikka olisin monta kertaa kaivannut varteenotettavia roolimalleja.

Ihmettelen, miten ihmiset oikein löytävät idolinsa. Onko esikuvien keksiminen helpompaa politiikoille, poppareille tai misseille, koska esikuvat ovat osa näiden alojen perinnettä? Tavallisessa puheessa jo pelkästään idoli-sana kuulostaa aika juhlalliselta. Sen sijaan Idols-kisassa kilpailijoiden kertomukset omista idoleistaan eivät särähdä korvaan.

En ole varma siitä, miten edes määrittelisin idolin. Idols-kilpailun Aria tai Annaa en pidä idoleina, vaikka pidän heidän esiintymisestään. Esikuvalla pitää minun tapauksessani olla vähän enemmän perspektiiviä elämään.

Yksi idoli-kandidaattini voisi olla amerikkalainen lastenkirjojen kuvittaja Tasha Tudor. Tasha (s.1914) asuu vermontilaisella maatilallaan 1800-luvun alun tunnelmissa, koska hän haluaa elää vanhanaikaista elämää. Itse en kaipaa kuttujen lypsämistä tai lankojen kehräämistä, mutta minua ihastuttaa ajatus siitä, että joku vain päättää elää niin omintakeista elämää.

Tashan elämästä voit lukea lisää kirjasta The Private World of Tasha Tudor.