Joulukuusi viedään pois, pois,pois

Pari postausta taaksepäin kehuin olevani hyvinkin joustava joulutraditioineni suheen. Nyt mukautumiskykyni joutuu testiin.

Tämän vuoden mahtijoulukuusi tuntuu nimitäin salpaavan hengitykseni. Myös silmät ovat punaiset ja turvoksissa. Tulen huonovointiseksi jo pelkästä kuusen tuoksusta.

Ajattelin, että kuusi saisi olla paikallaan siihen asti, kun korealaisvieraamme saapuu. Lennon piti aluperin olla täällä tiistaina kello 16 aikoihin. Sitten lumipyry sotki kaikki aikataulut, ja vieraamme saapui vasta aikaisin keskiviikkoaamuna. Ehdin vaihtaa hänen kanssaan vain muutaman sanan ennen töihinlähtöäni. Sen verran kuitenkin, että kuulin joulukuustamme koskevat kehut. Koreassa ei ole koskaan aitoja joulukuusia, sillä alueella ei kasva kuusipuita.
- Todellla hienoa, kun on oikea joulukuusi!

Mietin nyt vielä vähän, ehkä jatkan allergialääkitystä vielä muutamia päiviä ja vien joulukuusen pois vasta tapaninpäivän jälkeen.

Kolme yötä jouluun

Joulukortit on nyt lähetetty. Tosin eilen illalla tein viimeiset joulutervehdykset työtovereille annettavaksi. Sain vielä uuden kortti-ideankin: viimeiset joulupalloaiheiset kortit koristelin paljeteilla, kimalleliimalla, metallilangalla ja pienellä rusetilla (eikä sitten muuta!).

Viime postauksessa väitin, että joulukorttien lähettämisen jälkeen jouluvalmisteluni ovat ohi. Unohdin aivan, että joulukuusen koristaminen on toinen joulunajan tärkeistä projekteistani.

Tänä vuonna toimme joulukuusen sisään poikkeuksellisen aikaisin, sillä halusimme hoitaa sotkun pois alta ennen korealaisvieraamme tuloa. Kuusi on yli kolmimetrinen ja muutenkin poikkeuksellisen muhkea (varmasti all time high). Todennäköisesti saan ripustaa kuuseen kaikki joulukoristeeni, ja siltikin näyttää keskeneräiseltä. Olen saanut Puolassa asuneelta sisareltani laatikoittain valkoisia, joulunpunaisia, burgundinpunaisia ja sinisiä lasipalloja. Yleensä valitsen jonkin tietyn väriteeman (esim. puna-kulta tai puna-valko tai sininen), mutta tämän vuoden jättikuuseen ripustan varmaan koko pallovalikoimani.

Kynttilöiden ja joulupallojen lisäksi kuuseeni tulee kultalametta ja noin kilo karamelleja. Jo vuosia sitten käsitin, että karamellit kuuluvat joulukuuseeni. Perinne tulee lapsuudestani, jolloin mummoni tuli kaupungista joulunviettoon ja toi mukanaan leivoslaatikollisen suklaakäpyjä, joulupukkeja tai suklaapalloja, joiden sisällä helisi sormus (yleensä). Tosin enää en halua kuuseeni suklaafiguureita, sillä en usko niiden maistuvan hyvältä. Sen sijaan hankin Fazerin karamelleja: sinisävyisessä joulukuusessa käytän Fazerin sinisiä suklaamakeisia tai Kis-Kis –karkkeja. Punakultaiseen kuusen koristeita ovat Juliat ja Omarit ja punavalkoisina jouluina ripustan kuuseen Marianneja.

Pidän erityisen paljon joulunaluspäivistä. Ystävättäreni vierailu muutama päivä ennen joulua on lähes yhtä tärkeä osa joulunviettoani kuin perheen yhteinen joulupäivällinen tai jouluaaton kahvit siskoni luona tai tapaninpäivän kyläily veljeni perheessä. Odotan myös tätä iltaa, sillä Lina on kutsunut kylään ”kolme yötä jouluun” -juhlan merkeissä.

Dreaming of Christmas with every Christmas Card I write

Joulukorttini ovat edelleen vaiheessa, vaikka korttitarvikkeet ovat olleet levällään olohuoneen pöydällä jo viikkoja. Joulukuun alun optimismi ja seesteisyys ovat hävinneet, kun yritän pitää kirjaa siitä, kenelle kuuluu lähettää joulukortti ja/tai myöhästynyt kiitoskortti ja/tai valokuva. Oikeanväriset pahvit loppuivat kesken samoin kiitoskortin nyöri. Osa osoitteista on hukassa.

Haluaisin kirjoittaa henkilökohtaisia tervehdyksiä, mutta päädyn kiireessäni toivottamaan kaikille ”Jouluiloa ja Onnellista Uutta Vuotta”. Vielä puuttuu kaksikymmentä korttia!

Lätkiessäni kortteja kokoon muistan ystäväni kommentin muutamien vuosien takaa. Ystäväni totesi, että on hyvä, kun minulla on aikaa askarrella kortteja, hänen aikansa ei millään riittäisi korttien tekemiseen. Melkein yhtä kannustava oli työtoverini, joka ihmetteli, miksi olin tehnyt kortteja niin myöhään illalla.
-Liittyykö siihen jokin erityinen tunnelma?

Korttien lähettämisen jälkeen joulustressi helpottaa, sillä joululahjojen ja jouluruokien suhteen perheemme traditiot ovat hyvin joustavat. Perinteisiä jouluruokia meillä ei juurikaan syödä, ja lahoja ostamme vain nimeksi. Yritän välillä tarkoituksellisesti muuttaa joulun traditioita niin, ettei joulu olisi vain tiettyjen rituaalien suorittamista: jotain voi jättää välillä pois ja jotain tehdä eri tavalla. (Taidankin ostaa puuttuvat joulukortit kaupasta!)

Täksi jouluksi on jo tiedossa jotain erityistä, sillä saamme jouluvieraan kaukaa Etelä-Koreasta

Jouluiloja

En ole yleensä kova askartelemaan, mutta aina joulun alla löydän itseni näpertämässä joulutervehdyksiä. Haluan tehdä joka joulu vähän erilaisia kortteja, mutta en viitsi suunnitella korttiprojektia etukäteen. Vain kerran olen saanut toimeksi lähettää lapsista joulukuvan.

Joulukorteissani on muutamia perusteemoja, joita sitten varioin eri tavoin. Esimerkiksi joulukuuset ja piparkakut kuuluvat suosikkiaiheisiini. Viime vuosina olen ollut ihastunut pakettikorttikokoon. Pari vuotta sitten joulukorttini muistuttivat kirjanmerkkejä. Koristelussa käytiin Ciceley Mary Barkerin ihania Flower Fairies -kiiltokuvia ja väreihin sopivia silkkinauhoja. Kortit olivat minusta kauniita kuin karamellit (tosin eivät mitenkään erityisen jouluisia!)

Tänä vuonna osa korteista on taas joulukuusiaiheisia. Täysin uutta aluevaltausta edustavat lumiukot. Teen myös joitakin kortteja "kierrätysperiaattella", eli leikkaan vanhoita korteista osia ja yhdistelen niitä uudella tavalla. Korttiurakkani on on tällä kertaa normaalia suurempi, sillä lähetän joulutervehdyksen mukana myös puolitoista vuotta sitten ylioppilaaksi päässeen poikani kiitoskortit, jotka jäivät aikoinaan lähettämättä! (Tarkemmin sanottuna poikani ei edes käynyt ylioppilaskuvassa.) Kiitoskorttien pohjat tilasin Moo card -palvelusta, joka toimi loistavasti.

Suosittelen joulukorttien askartelua hyvänä harjoituksena kaikille "ei-niin-kovin-luoville" henkilöille. Käsillä tekeminen inspiroi; itse ainakin haluan kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä ja sommitelmia senkin jälkeen, kun olen jo löytänyt mielestäni hyvän vaihtoehdon.

Eilen illalla värkkäsin kortteja vielä puolenyön jälkeen. Totesin, että vanhana voin hyvinkin viidyttää itsenäni päiväkaudet paperinpaloja leikkaamalla ja liimaamalla.