Mitä tapahtui Alisonille?

En ole kirjautunut Facebookiin, joten en seuraa reaaliajassa ystävieni tai tuttavieni elämää. Olen tosin huomannut, että ihmisten elämäntilanteiden päivittäminen netistä löytyvien vihjeiden avulla on aika koukuttavaa. Joskus innostun etsimään netistä henkilöitä, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä vuosikausiin.

Varsinkin Amerikassa viettämäni vaihto-oppilasvuosi tuottaa yllättävää materiaalia. Kävin vähän aikaa sitten amerikkalaisen kotikaupunkini nettisivuille. Sivuilla kehuttiin kaupungin yhteistä itsenäisyyspäiväjuhlaa, jossa on ollut esiintymässä mm. Alison LaPlaca.

Muistin heti kouluvuodestani kauniin Alisonin, joten en malttanut olla tarkistamatta Alisonin myöhempiä elämänvaiheita. Google-haun perusteella selvisi heti, että Alisonista oli tullut Hollywood-näyttelijätär. Wikipedia osasi kertoa Alisonin menestyksestä minulle tuntemattomissa sitcom-sarjoissa (Duet ja Open House). Alison näyttää piipahtelevn myös esim. Teho-osastossa, Friendsissä ja Täydellisissä naisissa.

Alisonin elämänkertatiedoissa mainitaan ”high-school sweetheart” Joe Lando, ja minun oli tietysti pakko googlata Joenkin tiedot. Myös Joen tie oli vienyt Hollywoodin. Joe näytteli miespääosaa mm. Tohtori tuli kaupunkiin –nimisessä sarjassa, jota on varmaan esitetty Suomessakin. Komea Joe oli myös päässyt 90-luvulla People-lehden listoille maailman kauniimpien ihmisten joukkoon!

Minusta on kehittymässä aika hyvä nettinuuskija. Vanhan dettini kuvia en kuitenkaan löytänyt. Myytävänä olevan talon kuvan sentään löysin sekä kutsun tyttären Bat Mitsva –juhlaan.

Blogiarkea

Seuraamani blogit liittyvät etupäässä yksittäisten ihmisten arkeen. Käyn katsomassa bloginpitäjien ruokavinkkejä, seuraan nettituttavieni sisustus- tai remonttiprojektien edistymistä tai tarkistan, miltä lapselle neulottu villatakki näyttää valmiina. Käyn myös säännöllisesti ihailemassa korublogia. Suosikkilistallani on lisäksi muutama blogi, joissa otetaan reippaasti kantaa arkielämän epäkohtiin.

Tosielämässä olen sosiaalinen, mutta blogeissa olen omaksunut hiljaisen tarkkailijan roolin. Ystävällinen keskustelunavaus sujuu mielestäni livetilanteissa helposti, mutta nettikommentteihin en saa samaa myönteistä sävyä, ilmain että tekstit vaikuttaisivat ylimakeilta ja pinnallisilta.

Blogikommentointi näyttää jostain syystä painottuvan ääripäihin, toisaalta kommentit ovat yltiöpositiivista hymistelyä, toisaalta jotkut kommentit tuntuvat suhteettoman kitkeriltä, jos kysymys on jonkun ihmisen omasta harrastusblogista. Enkä lähden seuraavaksi blogikierrokselle ja opettelen hyvää ja rakentavaa palautteen antamista.

Itse sain muuten aikoinaan aika tyrmäävää palautetta, kun esitin ideani Vaahteramäen sivuista. Kävin 1990-luvun puolivälissä tietotekniikkakurssia, johon kuului myös HTML-kielen opetusta. Siihen aikaan puhuttiin vielä kotisivuista.

Saimme tehtäväksi suunnitella johonkin asiaan liittyvät kotisivut, ja minä tein harjoitustyönäni Vaahteramäki-sivuston. Sivustolla oli omat osiot ruokaresepteille, rakennusprojekteille ja valokuville. Ideani oli, että vierailija pääsisi tavallaan seuraamaan Vaahteramäen arkea. Kun esitin työni muille opiskelijoille, halusi kurssin (kärkässanainen) mielipidejohtaja heti alkuun korjata väärinymmärrykseni. Kotisivu on ainoastaan tekninen nimitys, kotisivujen tarkoituksena ei ole suinkaan esitellä omaa kotiaan!

En pidä itseäni suurena visionäärinä, mutta kotisivujen kohdalla olin edelläkävijä ( ja oikeassa!)

Julie & Julia ja Julietan kana

Päätimme Daisyn kanssa lähteä elokuviin. Mielemme teki jotain kevyttä ja helposti sulavaa, joten päädyimme katsomaa Julien ja Julian kokkausta.

Julie & Julia –elokuva perustuu tositarinoihin. Elokuvassa seurataan 1950-luvulla amerikkalaista Julia Childia, jonka kirjoittama Ranskalaisen keittiön salaisuudet on yksi Amerikan kuuluisimmista keittokirjoista. Persoonallinen Julia Child esiintyi myös tv-kokkina.

Elokuvan toinen tarina sijoittuu 2000-luvun alkuun, kun työssään turhautunut Julie Powell löytää Julia Childin keittokirjan ja päättää kokeilla vuoden aikana läpi kirjan kaikki 524 reseptiä. Julie pitää kokkauskokeiluistaan blogia, josta tulee erittäin suosittu. Lopulta Juliesta tulee kirjailija, jonka teoksesta tehdään elokuva (Julie & Julia!).

Elokuva oli vähän liian makea minun makuuni. Tosin Meryl Streepin näyttelijäntyö jätti hyvän maun suuhun.

Jollain tasolla elokuva kuitenkin inspiroi. Muistin nimittäin, että olen itsekin ollut mukana tekemässä ranskalaista keittokirjaa. Keittokirjailijaksi päädyin, kun tulin myöhässä tyttäreni leirikouluiltaan ja lupauduin hätäpäissäni keittokirjatiimiin. Oma osuuteni keittokirjaprojektissa käsitti melkein kaikki muut työvaiheet, paitsi itse reseptien tuottaminen oli enemmän ruoanlaitosta kiinnostuneiden vanhempien tehtävä. Kirjasin sen sijaan ruokavinkkejä vuoden jokaiselle päivälle, keksin uusia, ruoka-aiheisia sananlaskuja ja vastasin kirjan painamisesta (noin 22000 kopioarkkia).

Julien esimerkin innoittamana päätin kokeilla ranskalaisteta keittokirjastani löytynyttä Julietan kanaa. Ohjeen mukaan kanan rintafileet maustetaan suolalla ja valkopippurilla, fileet paistetaan ja lopuksi haudutetaan kermakastikkeessa, johon on lisätty Dijon-sinappia ja nippu tuoretta basilikaa. Lopputulos ei ollut aivan niin maukas, kun olisin raaka-aineiden perusteella kuvitellut, mutta maistui kyllä koko perheelle.

Leirikoulukeittokirjan tekeminen tuntui aikoinaan raskaalta. Nyt ruokavinkit ja sananlaskut hymyilyttivät. Parempi syödä myöhään kuin ei milloinkaan pitää minusta edelleenkin paikkansa.