9.9.09

Kaupunginosan kaunein nainen

Omassa parisuhteessani ei harrasteta kohteliaisuuksia. Joskus se harmittaa, sillä olen lapsuudenkodissani ja lähipiirissänikin tottunut siihen, että miehet kommentoivat vaimojensa ulkonäköä ystävälliseen sävyyn. Ymmärrän kyllä, ettei hyvää parisuhdetta rakenneta vain kauniiden sanojen varaan. Silti väitän, että jokainen nainen, ja todennäköisesti myös mies, haluaisi silloin tällöin kuulla puolisonsa ihailevia kommentteja.

Juttelin asiasta hiljattain leskeksi jääneen ystävättäreni kanssa. Ystävättäreni kertoi, että kehumisen hänen miehensä kyllä hallitsi, vaikka saattoi muuten olla mielipiteissään kärkevä.
Miehensä mielestä ystävättäreni oli nimittäin kaupunginosan kaunein nainen.
- Ei sentään koko kaupungin kaunein lyyli, naureskelimme.

Ystävättäreni kertomus vahvisti käsitystäni siitä, että täsmällisesti ilmaistut kohteliaisuudet ovat tärkeitä. Ihailulla ei elä, mutta jo pelkkä kehujen muistaminen tuo hyvää mieltä.

Kotona jatkoin keskustelua mieheni kanssa. Nyt tarvitaan kunnon kohtelaisuuksia! Lopuksi mieheni sai puristettua, että olen ehdottomasti Vaahteramäen ykkösnainen. Siinäpä se.