Värisuora vaatii pelisilmää

Syksy tuo väriä elämään. Löysin eilen sivun, jossa voi testata värisilmäänsä. Ideana on järjestää väripalikat sävyvahvuuksien mukaan. Oma tulokseni oli hiukan oman ikäryhmäni (parikymppiset naiset) keskiarvoa parempi.

Uskon, että värisävyjen erottamiskykyä voi harjoittaa. Ainakin sisustussuunnitelija tuttavani kertoi oman taitonsa selvästi harjaantuneen vuosien myötä. Tänään päätin heti harjoittaa väritaitojani kävelyretkellä. Vaahteramäen naisissa taitaa jo olla lähes kymmenen postausta väreistä: kohta voisin varmaan perustaa uuden Ateljeessa -luokan.

Onnenkyyhky lentää

Lapsuudenkodissa lauloimme päivänsankarille onnittelulaulun, joka alkoi sanoilla "Onnenkyyhky lentää, kaukomailta entää". Laulussa oli outo, laahaava sävel, eikä laulumme virettä parantanut se, että äitini toimi kuoronjohtajana. Äitini oli nimittäin saannut enemmän mainetta lausujana kuin laulajana.

Lapsuuden onnittelulaulu on jossain määrin säilynyt omassa ja sisarusteni perheissä. Kuvaavaa kuitenkin on, että musikaalinen lankomieheni luuli aivan viime vuosiin asti, että kysymyksessä oli äitimme itse keksimä laulu.

Tänään laulu tuntuu yhtäkkiä erityisen ajankohtaiselta, kun tyttäreni viettää syntymäpäiväänsä Soulissa. Laulun sanojen myötä lähetämme rakkaat onnittelut kaukomaille!

1. säkeistö
Onnenkyyhky lentää, kaukomaille entää
Onnenkirjettä kuljettaa, kirjeen kelle kantaa
Onnen hälle antaa
Kuka tänä päivänä onnen saa?
Daisy tänä päivänä onnen saa

2. säkeistö
Siunausta taivaan, arkityöhön vaivaan
Näin nyt tahdomme toivottaa
Monta, monta kertaa
Ei sen onnen vertaa
Kuka tänä päivänä onnen saa?
Daisy tänä päivänä onnen saa