Plus, Miinus, Nolla

Opiskelen sivuaineen kurssilla aikakauslehtikonseptointia. Kevään mittaan kokoamme yhdessä graafikkojen kanssa oman harjoituslehden. Lapsuuden leikkilehdistä on tultu pitkä matka: taittaminen ja typografia on totista puuhaa.

Harjoitustyömme nimi on Nolla, kulutuskriittinen lehti lifestyle-vivahteella. Nolla ei saisi olla osoitteleva tai saarnaava, vaan se pitäisi kepeästi edistää kohtuullista kuluttamista. Samaan aikaan Nollan tulisi kuitenkin olla selkeästi kaupallinen. Jenkeissä tällaisia lehtiä on jo olemassa, esimerkkinä meille näytettiin Good.

Lopullisen lehden kädenjälki ei onneksi ole omaani, vaikka onkin ollut varsin opettavaista selata aikakauslehtiä ja bongailla tyylijippoja. Logon, sivupäiden ja otsikkofonttien kanssa puurtamisen lisäksi olen ehtinyt miettiä lehden sisältöä. Kevyitä kulutusjuttuja tuntuisi ainakin netistä löytyvän:

34 pieces blogin pitäjän tavoitteena oli yhdistellä vaatekaapin 34 vaatetta mahdollisimman monella tavalla. Tälläinen, oikeasta ihmisestä kertova juttu voisi löytyä lehdestä tavanomaisten shoppailuun kannustavien sesonkikollaasien ("Merimiesmuotia kevääseen", "Kukkakuosit piristävät bisneslookkia") sijaan.

Obsessive consumption - blogin Kate piirtää päivittäiset ostoksensa ja pohtii omaa suhdettaan kuluttamiseen. Olen aina pitänyt lehtien ostoskorissa/jääkaapissa/kuitissa - juttusarjoista ja tähänkin lehteen ne jollain näkökulmalla sopisivat.

Kolmas jutun aihe voisi olla vaikka IKEA:n huonekalutempaus Amsterdamissa, jossa ihmiset saavat tuoda vanhoja huonekalujaan vaihdettavaksi. Kertakäyttökulttuuria tapahtuma ei kokonaan korjaa, sillä uusia lamppuja, mattoja ja kynttilöitä myydään varmasti vaihdetun sohvan oheen. On silti mielenkiintoista nähdä, miten Ikea vastaa kestävyyden ja ekologisuuden vaatimuksiin.

Minkälaisia juttuja te kirjoittaisitte Nolla-lehteen?

PIN-koodi oikein

Osaan käyttää matkapuhelimestani vain perustoimintoja. Minulla ei ole mitään käsitystä, olenko tallentanut puhelinnumerot puhelimeni muistiin vai sim-kortille. Maksoin pojalleni aikoinaan viisi euroa siitä, että hän latasi puhelimen soittoääneksi toivomani kappaleen.

Kun muutamia vuosia sitten hankin uuden puhelimen, hävisi sim-korttini pin-koodi jostain syystä kokonaan.
-Eikö sinulla ole PIN-koodia? ihmetteli kollegani, kun lentomatkan jälkeen käynnistimme kännyköitämme. Tunsin aina vähän huolta ja huonommuutta PIN-koodin puuttumisesta.

Viime syksynä vaihdoin operaattoria, ja puhelimeni pyysi automaattisesti uutta PIN-koodia. Lisäsin koodin ohjeiden mukaisesti, mikä oli ihan helppoa. Olin saanut vihdoinkin oman PIN-koodin!

Kun kännykkäni näytölle tulee teksti "Koodi oikein", tunnen aina osaamisen iloa. Myönteisen palautteen varassa jaksan ehkä laajentaa kännykkäkompetenssiani muihinkin toimintoihin.