31.12.07

Leipää ja leivoksia, riehaa ja rauhaa vuodelle 2008!

Lapsuudessa en pitänyt härkäviikoista ja joulun jälkeisen arjen kurista. Nyt odotan innolla jauhelihakeittoa, porkkanasämpylöitä, ruismarjapuuroa ja rutiineja. Tammikuu on toisaalta umpihankielämää, toisaalta uusia ajatusviivoja. Eniten vuoden vaihteessa surettaa joulukoristeiden paketoiminen pois. Kaipaisin välitilan sisustusvinkkejä, sillä ilman punaista, kultaa ja katseenvangitsijoita koti näyttää paljaalta ja riisutulta. Pääsiäiskoristeisiikin on vielä matkaa.

Otsikko on lainattu perhetutun joulukortista.

21.12.07

Ben & Jerry's kohtaa Bodyshopin


Löysin Tallinnan matkalta uuden yritysihastuksen, saippuakauppa Lushin. Lush on kuin Villi Vonkan tehdas, täynnä erimuotoisia saippoita, shampoita, kylpyvaahtoja ja kuorinta-aineita, pinottuna pitkin poikin päällekäin.

Eettisyydelle tai ekologisuudelle kilpailuetunsa perustuvat firmat saattavat olla aika ryppyotsaisia. Askeettisen ja ankaran sijaan Lush oli kuitenkin täynnä tyttömäistä hölmöilyä: glitteriä, kummallisia muotoja, värejä ja tarinoita. Myös tuoteselosteet on kirjoitettu auki latinasta englanniksi, joten nyt tiedän, että huulirasvani Olea europeae tarkoittaa oliiviöljyä ja Triticum vulgare venhnänalkioöljyä. En muista milloin olisin viimeksi ihastunut näin äkkijyrkästi yksittäisen yrityksen toimintaperiaatteeseen, joten hyvä Lush!

Kuluttajana minuun vetoaa eläintestaamattomuutta enemään kevyt pakkausmetodi: saippua lohkottiin paikan päällä ja käärittiin papereihin, kuorinta-aineet annosteltiin tarpeen mukaan, shampoota löytyi hyytelönä. Kasvonaamiot ovat muuten niin tuoreita, että purkki käskettiin säilyttämään jääkaapissa ja käyttämään kolmen viikon sisällä. Tuotteet tuoksuvat aika voimakkaasti, joten hajuherkälle ne eivät sovi. Esimerkiksi kasvonaamiostani tuli mieleen jonkinlainen Marseille-saippuan ja Tigin suklaatuotteiden risteytys.

Lähimmät Lush-liikkeet löytyvät Tallinnasta osoitteesta Foorum, Narva mnt 5 ja Tukholmasta Götgatan 26:sta.

17.12.07

Suoraviivainen ja suunnitelmanmukainen

"Uskoin kuitenkin olevani poikkeus. Lähes kaikki muut ihmiset elävät eheää, kokonaista elämää. Kaikki muut ottavat kuminauhoja talteen ja latovat niitä kannellisiin kuminauharasioihin, jotka sijaitsevat keittiöiden kaapistojen alimmissa laatikoissa. Seuratessani useita vuosikymmeniä kyvyttömyyttäni pinota, rullata, viikata ja mapittaa, hyväksyin lopulta puutteeni. Oivalsin, että se on korvattavissa yllättävän helposti teoilla, jotka vaikuttavat järjestelmällisiltä mutta eivät vaadi todellista kärsivällisyyttä ja organisaatiokykyä. "
Sinikka Nopola, Eheän elämän aattona, kirjasta Tervehdin teitä kevätsukkahosuilla

Ensimmäisessä koulutodistuksessani luki pyöreällä kaunokirjoituksella: ”Opettele pitämään huolta tavaroistasi.” En opetellut. Laukkuni on hävettävän suttuinen ja paperini ryppykulmaisia. Tarvon jatkuvassa mährämudassa. Huoleton suhtautumiseni siisteyteen ärsyttää lähipiiriäni, mutta onneksi olen löytänyt yhden järjestelmällisyyden saarekkeen elämääni: tietokone.

Kyvyttömyyteni hallita kuminauharasioita kumuloituu yleensä siihen pisteeseen, että joulusiivouksen sijaan puunaan tietokonettani. Lajittelen, järjestän ja varmuuskopioin huolella. Kansiopolkuni ovat hierarkkisia, tiedostonimet loogisia, työpöytä suoraviivainen ja suunnitelmanmukainen.

Ajan kolme tai neljä erilaista puhdistusohjelmaa. Käyn näppäimistönvälejä läpi pumpulipuikolla. Huitaisen väliaikaiset tiedostot pois ja ihailen, miten kirkasta ja puhdasta kaikki on. Lopuksi tuuletan vaihtamalla taustakuvaa. Tyydytyksen tunne on suuri, kun viimeiseksi tyhjennän roskakorin. Etäisesti kuulen, miten poikaystävä pauhaa imurin kanssa.

15.12.07

Leipää leveämmin


Vilijonkka kirjoitti vähän aikaa sitten Pariisiin patonkikulttuurista. Lapsena meillä tuotiin aina ja ainoastaan lauantaisin kaksi patonkia lähi-Alepasta. Silloin ei varmaan saannut tuoretta patonkia muulloin, eikä tyhjiöpakattuja versioita ollut olemassa. Vehnäpatonki oli parasta mitä tiesin.

(Paisto)patonki on ajan kuluessa muuttunut peruslisäkkeeksi, mutta lauantain leipäpäivä on minulla edelleen voimissaan. Lauantai traditiooni kuuluu kävellä Stockmannille, ihastella tuoreleipähyllyn äärellä, hypistellä pusseja ja etsiä uutuuksia. Pekoni-sipulileipää, limppua, focacciota, porkkanaleipää - valinnanvaraa löytyy.

Muulloin ostan leipää harvoin. Kahden hengen kodissa se ehtii aina kuivua, pakkanen on täynnä pussinpohjia ja päällisiä ei muista ostaa. Siksi lauantailounaani, kahvia ja leipää, muuttuu luksukseksi.