Vuodenaika pitkä, sesonki lyhyt

Olen aina ollut huono sesonkiruokien laittaja. En esimerkiksi hahmota milloin on raparperiaika, milloin kannattaisi laittaa kuhaa tai mitä maaliskuun must-ruokiin kuuluu. Appelsiineja olen aina saanut vuoden ympäri kaupasta.

Vuodenaikaruokien suunnittelu on kuitenkin taito, jonka haluaisin. Tuoreiden, ajankohtaisten ja saatavilla olevien raaka-aineiden lisäksi sesonkiruokien etuihin kuuluvat tarinallisuus ja traditio. Lisäksi vakireseptit ("aina lokakuussa meillä syödään porkkanasosekeittoa ja sämpylöitä") helpottaisivat ruokaviikon hallintaa. Omassa opiskelussani irti kanasuikaleista ja valmiskastikkeista on ollut apuna Helsingin Sanomien Ruokatorstai - kirja, jossa reseptit on jaoteltu kätevästi kuukausittain. Nyt osaan jo odottaa madeaikaa.

Raaka-ainekuriin en kuitenkaan aio täysin alistua: ikkunalaudalla kasvavat yrtit mahdollistavat kesätrippailun kesken parhaimmankin punajuurikauden.

Kotimaisten persikoiden satokausi on saattanut jo mennä, mutta ainakin kaupasta niitä löytyy paljon. Oheinen resepti on Marta Stewart Living 8/2006 lehdestä. Ihan kehityskelpoinen ohje: piirakasta tuli kaunis ja creme fraiche suli päälle meheväksi kastikkeeksi. Minusta tämän piirakan juju on nimenomaan sen yksinkertaisuus, nopeus ja tekstuurien selkeys, joten itse piirakkapohja oli makuunsa nähden varsin työläs. Seuraavalla kerralla toisin.

Persikka-ranskankerma piirakka
Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
2 ruokalusikallista sokeria
1/2 ruokalusikallista suolaa
1,2 dl voita, pieninä paloina
1 kananmunan keltuainen
2 ruokalusikallista jäävettä

Päällinen:
0,6 desilitraa tomusokeria
3 ruokalusikallista jauhoja
1/4 teelusikallista leivinjauhoa
ripaus suolaa
0,6 desilitraa voita, pieninä paloina

Täyte:
5 keskikokoista persikkaa, lohkottuna
2 ruokalusikallista sokeria
ripaus suolaa
(vaniljauutetta maun mukaan)
5 ruokalusikallista ranskankermaa

1. Aloita taikinalla. Sekoita jauhot, sokeri ja suola, lisää voinokareet. Työstä yleiskoneessa/sauvasekoittimella n.10 sekuntia. Lisää keltuainen ja edelleen sekoittaen kaada jäävesi hitaasti joukkoon. Taikinan tulisi juuri ja juuri pysyä koossa. Painele levyksi ja kääri kelmuun. Laita taikina jääkaappiin tekeytymään vähintään tunniksi.
2. Tee päällinen: sekoita sokeri, jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää joukkoon voinokareet ja nypi karkeaksi rouheeksi.
3. Kauli päällinen piirakkavuokaan sopivaksi, pistele pohja haarukalla ja siirrä pakkaseen 30 minuutiksi.
4. Esipaista peitettyä pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia. Resepti neuvoo käyttämään herneitä/painoja, mutta ainakaan minulla pohja ei noussut. Viimeiset 5-8 minuuttia pohjaa paistetaan ilman päällistä. Viimeiseksi uunilämpötila lasketaan 175 asteeseen.
5. Tee täyte: lohko persikat viipaleiksi ja laita ne kulhoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola ja vaniljauute. Anna tekeytyä 15 minuuttia. Levitä piirakkapohjalle 2 ruokalusikallista ranskankermaa & 1/3 päällisestä. Asettele persikat päälle spiraaliksi. Ripottele päälle loput ranskankermasta ja päällisestä.
6. Paista piirakkaa uunissa, kunnes ranskankerma kuplii ja päällinen on saanut väriä, noin 50 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia. Tarjoa lämpimpänä tai haaleana.

Minä istun tässä

Kesän aikana muutin uuteen kotiin ja lupasin esitellä, miten sisustaminen etenee. Helmikuussa kerroin vanhoista tuoleista, joita olin kunnostamassa itselleni.Ystäväni ehti jo kysellä, ovatko tuolit valmiina. Kyllä, valmiina ovat ja tältä ne näyttävät!

Isoäidillä tuolit olivat mattavalkoisina, äiti maalasi ne 80-luvulla kiiltävän mustiksi ja minä päädyin taas munankuoren valkoiseen. Istuimien kangas on Linumin toissakevään mallistosta.

Haluatko olla uskottava?

Järjestelin viikonloppuna vaatekaappiani. Huomasin, että minulla on viidet vaaleapunaiset kengät. En ole mikään erityinen kenkäfriikki, joten vaaleanpunaisten (kesä)kenkien osuus on aika suuri.

Huomiostani hämmästyneenä päätin kartoittaa, montako vaaleanpunaista vaatekappaletta omistan. Kaapistani löytyvät ainakin roosa pellavapuku, vaaleanpunaiset farkut, pari pinkkiä neuletta ja paitapuseroa sekä tweedtakki, jossa on roosaa ja kermanvalkoista. Yhdessä sinisessä hameessa on pinkkejä kukkia ja ruskeassa liituraitapuvussa on vaaleanpunaiset raidat. Lisäksi minulla on kaksi vaaleanpunaiseen taittuvaa huivia ja yksi pinkki nahkalaukku.

Kaikesta tästä huolimatta en pidä itsenäni vaaleanpunaisena prinsessarimpsutyyppinä, vaan ihan asiallisesti pukeutuvana naisena.

Muistin kuitenkin kiusallisen tapauksen, joka sattui muutamia vuosia sitten. Olin (työnantajani lähettämänä) kursseilla, jossa oli tarkoitus harjoitella asiantuntijaviestintää. Minulla oli kurssipäivän kunniaksi päälläni uusi, roosa vakosamettitakki. Joku osallistujista kysyi kouluttajalta neuvoja uskottavaan esiintymiseen. Kurssinvetäjä totesi, että vaatetus on tärkeä osa asiantuntijan olemusta.
-Jos haluat olla uskottava, älä käytä pinkkiä takkia, sanoi kurssinvetäjä ja osoitti sormellaan suoraan minuun.

En ole vielä testannut, miten paljon voisin lisätä uskottavuuttani tämän neuvon avulla.






Haluamme kiittää Mimmimammaa Rockin' Girl Blogger merkistä! Varsinkin Lina oli tunnustuksesta tärkeä.

Pionin seitsemän totuutta

Sain Linalta vähän aikaa sitten haasteen totuusleikkiin. Tässä on seitsemän totuutta Pionista. Kuvituksen on tehnyt Lina.

1. Olen seurallinen ja ulospäin suuntautunut mutta ujo. Lapsena pidin ujoutta kiusallisena, mutta aikuisena lähinnä ihmettelen sitä, miksi ujostelen joissain tilanteissa.
2. Kolmetoista vuotta kotiäitinä on elämäni tärkein saavutus. Lähdin urakkaan melko kylmiltään enkä koskaan ehtinyt kehittää kunnollista kotiäiti-identiteettiä. Kolmessa lapsessa oli kuitenkin sopivasti työtä ja seuraa. Vasta töihin palattuani tunsin erityistä ylpeyttä kaikista niistä vuosista, jotka olin viettänyt lasteni kanssa kotona. Eli jaksamista vaan kaikille kotiäideille.

3. Hurahdin vahingossa kuntopyöräilyyn. Muutamia vuosia sitten mieheni hankki kuntopyörän, vaikka vastustin hankintaa viimeiseen asti. Mieheni polki pari kertaa ja sai selkänsä kipeäksi. Aloitin kuntopyöräilyn velvollisuudentunteesta, sillä minusta tavaroita pitää käyttää, jos ne on kerran hankittu. Nyt kuntopyöräilen useita kymmeniä kilometrejä viikossa. Perheen toivomuksesta kuuntelen matkamusiikin kuulokkeilla ja lopetan pyöräilyn viimeistään klo 23.00.

4. Olen lapsesta saakka ollut siistin perään. Äitini oli siivouksen suhteen melko suurpiirteinen eikä aina ilahtunut siitä, että valitin sotkuista. Siivousintoni kohdistuu erityisesti lattioiden pesemiseen, kaappien järjestämiseen ja pyykkäämiseen. Pelkkä ajatuskin astiakaapista, jossa astioita ei ole järjestetty suuruusjärjestyksessä hämmentää minua.
Olen myös pesuainefriikki. Kokeilen mielelläni erilaisia pesujauheita ja puhdistusaineita, mutta vain siinä tapauksessa, että tuoksu on sopiva. Kun ostan kaupasta uutta pesuainetta, varmistan aina jo hyllyssä pesuaineen tuoksun.

5. Mielilukemistani ovat perheromaanit. Onnellistenkin perhetarinoiden taustalla on usein haikeutta, jonkinlainen aavistus siitä, että pian kaikki muuttuu. Luen ensin koko tarinan läpi ja palaan sitten niihin jaksoihin, joihin haluan kirjan henkilöt mielessäni jättää.

Hyviä perheromaaneita löytyy paljon. Tässä on muutamia suosikkejani:
Kaikki isäni hotellit (John Irving)
Illallinen koti-ikävän ravintolassa (Anne Taylor)
Mennyt maailma (Evelyn Waugh)
Ronja Ryövärintytär (Astrid Lindgren)
Maastamuuttajat ja sarjan muut kirjat (Wilhelm Moberg)
Lohja-sarja (Eeva Joenpelto)
Leijat Helsingin yllä (Kjell Westö)
Her Mother’s Daughter (Marilyn French)
Yö on hellä (F. Scott Fitzgerald)

6. Olen huono lähtemään, mutta sopeudun hyvin uuteen ympäristöön. Suomen lisäksi olen asunut, opiskellut tai ollut töissä viidessä eri maassa.

7. Tervehdin ihmisiä mieluiten kättelemällä. Kätellessä pitää katsoa silmiin. Oikeanlaisesta kädenpuristuksesta annetaan paljon neuvoja, mutta minusta rehti rutistus on turha, jos silmät pälyilevät sinne tänne.Perhepiirissä tervehdimme halaamalla. Myös joidenkin ystävien ja tuttavien kanssa halaaminen tuntuu luontevalta. Jos olen epävarma, pidän luontevaa kättelyä parempana kuin väkinäistä halausta.