Vedenpitävä värimeri

Värikartat jatkavat suosikkijuttujeni listalla vielä kesäkuussakin. Vaahteramäen lisäksi olen värikonseptoinut vaikka mitä: jos isä haluaa joskus uusia autotallinsa, tiedän täsmälleen mitä sävyjä käyttää. Tietokoneella maalailu on kivaa ja kevyttä - kuvista saa helposti poimittua sävyjä käsittelyohjelmaan esimerkiksi ColorPicker ohjelmalla.

Ideoita ja inspiraatiota voi hakea esimerkiksi Adoben Kuler-palvelusta (vaatii flash-tuen), jossa saa joko itse taiteilla erilaisia kombinaatioita tai selailla muiden valmiita yhdistelmiä. Palettien nimet kilpailevat kyllä kynsilakka nimistön kanssa assosiaatioiden määrästä. Näiden sivujen seuraava väritys taitaakin löytyä Pistachio-teemasta..

Puoli vuorokautta kesäkylässä

Olin eilen ystävättäreni luona kylässä. Syömme kerran kesässä lounasta ystävättäreni parvekkeella, jota koristavat aina punaiset pelargoniat, siniset lobeliat ja valkoinen päivänvarjo.
Vein mukanani salaatteja, patonkia ja omenapiirakkaa. Ystävättäreni hankki juustot ja juomat. Istuskelin aurinkoisella parvekkeella ja kuuntelin ohiajavien raitiovaunujen ääniä, sillä ystävättäreni ei antanut minun auttaa pöydän kattamisessa. Keittiössä oli kuulemma vähän sotkuista.
Avasimme pullon kylmää roseviiniä ja söimme rauhassa. Juttelimme kaikenlaista lapsista, politiikasta ja muodista. Ystävättäreni kehui hamettani ja näytti uusia, lasipaljeteilla koristeltuja kenkiään.
- Joka tyttö tarvitsee yhdet timanttikengät, naureskelimme yhdessä.

Jälkiruuaksi joimme espressoa ja kermalikööriä. Suunnittelimme yhteistä matkaa jonnekin. Ystävättäreni ehdotti, että lähtisimme tammikuussa New Yorkiin.
- Hankitaan liput Metropolitan oopperaan, ystävättäreni innostui.
Ulkona oli vielä valoisaa, mutta minua alkoi paleltaa. Vasta sisällä katsoin kelloa ja totesin, että kello oli yli puolenyön. Päätin lähteä taksilla kotiin.

Taksimatkalla yritin muistella, täyttäisikö ystävättäreni 80 vuotta tänä syksynä vai vasta ensi vuonna. Päädyin lopulta siihen, että hänen täytyy olla vasta 78-vuotias.

Onnittelukortti pukeutuu Chaneliin

Paperinukeissa on ajatonta viehätystä. Nukkelöydöistäni inspiroituneena piirsin kummitädin syntymäpäiväkorttiin 50-luvun reipashenkistä tyttöperinnettä edustavan paperinuken. Kummitädin garderobin kuuluisat Chanel-mekot pääsivät mukaan, niin myös mutromaahiihto harrastus, sekä mattopyykkivarusteet. Tietokoneella piirrettyjen nukkejen hyvä puoli on mahdollisuus mallailla vaatteita mielin määrin jo ennakkoon.