Vihreä fatoush ei kesää kaipaa

Sellainen sää, että vaaleanvihreää pitäisi pihalta löytyä enemmän. Tämä salaati sopiikin nautittavaksi kera auringon.

Fatoush on libanonilainen salaatti, jossa raaka-ainevaihtoehtoja ja variaatioita on loputtomasti. Itselleni tärkeää tässä salaatissa on lime-oliiviöljy kastike, minttu ja rapeat pita-leivän palaset - muu saa vaihdella sesongin mukaan! Tähän versioon tuli:

1 purkki romaine-salaattia
1 purkki tuoretta minttua
1 purkki tuoretta korianteria
1 kypsä avokado
puolikas kurkku
nippu kevätsipulia
granny smith omena
chiliä maun mukaan - tuoretta tai purkista
1 limen mehu + raastettu kuori
ruokalusikallinen oliiviöljyä
suolaa
pitaleipää

Silppua astiaan salaatti, yrtit, kevätsipuli sekä kurkku. Pyöräytä avokadosta teelusikalla pieniä paloja salaattiin. Kuutioi omena. Sekoita limen mehu, kuori, oliiviöljy, suola sekä chili kastikkeeksi. Halkaise pitaleipä ja paahda uunissa hetken aikaa - leikkele saksilla leivästä suuhun sopivia paloja ja ripottelee ne salaatin pinnalle. Sekoita.

Lukunautintoja: porvariston hillitty charmi

Bataattia, perunaa ja halloumia - täysi, pehmeä ja yksinkertainen

Meillä syötiin lohturuokaa jo ennen kuin sana oli suomeen kääntynytkään. Lapsena isä teki usein ison kulhollisen muskotti-perunamuussia, joka muistaakseni käytettiin vielä uunin kautta ennen tarjoilua. Kotona lohturuokaa on makaronilaatikko tomaattiviipaleilla ja cheddarilla, opiskelija-asunnossa ruispuuro kattilassa keitettynä. Minun mielestäni lohturuokaan ei välttämättä liity kurja mieli - tärkeää on täysi lautanen, pehmeät maut ja yksinkertainen ote.

Tämä Nigellan Lawsonin Syötävän hyvää - kirjasta löytyvä paistos oli aika lähellä päästä lohturuokakategoriaan. Perjantaipöytään se ainakin sopi helppotekoisuutensa ansiosta.

2-3 annosta (reilu!)
1 suuri bataatto
2-3 pientä rosamunda perunaa
2 punasipulia
1 keltainen paprika
1 punainen paprika
1/2 valkosipulia
oliiviöljy
mustapippuria
200 g halloumia ohuina viipaleina

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Lohko bataatit ja perunat lohkoiksi - perunat voi jättää hieman pienemmiksi, koska ne kypsyvät hitaimmin. Halkaise punasipuli, poista kuoret ja lohko puolikkaat 4-6 osaan. Poista paprikoista siemenet ja lohko. Irrota valkosipulinkynnet toisistaan ja pane kaikki ainekset uunivuokaan. Pyöritä muutamassa tilkassa öljyä ja rouhki mustapippuria päälle. Kypsytä ruokaa uunissa noin 45 minuuttia - lopuksi levitä juustoviipaleet kasvisten päälle ja paahda uunissa (grillivastuksella) 5-10 minuuttia, kunnes juusto on hieman sulanut. Suolaa voi lisätä maun mukaan.

Vaalikahveilla ei puhuta politiikkaa

Päätin juhlistaa vaalipäivää ja kutsua lähellä asuvat ystävät kahville. Vaalipäivän kyläily tuntui sillä tavalla nostalgiselta, että päädyin leipomaan unelmatortun (ohje perunajauhopaketista). Tyttäreni teki banaanileipää, ja lopuksi paistoimme kaupan pakasteviinerit.

Kuulun siihen sukupolveen, jolle äänioikeus on myös velvollisuus. Äänestän, koska pitää. Vaalisalaisuuden taas käsitän niin, että saan vapaasti kertoa, ketä äänestän. Mieheni mielestä vaalisalaisuus tarkoittaa nimittäin sitä, ettei omaa ehdokastaan saa paljastaa.

Vaaliteemat eivät tällä kertaa innostaneet minua. Jäin lähinnä miettimään sitä, missä vaiheessa perhe lakkaa olemasta politiikkojen tarkoittama lapsiperhe.

Illan tv-lähetyksessä ihailin poliitikkojen kykyä niellä pettymyksensä. Tosin myös monen voittajan ilo oli vaisua. Jyrki Katainen oli sentään tohkeissaan. Minusta hän näytti kunnolliselta koulupojalta, joka tuo opettajalle omenan.

Läpipiirrettyä

Pastanjauhajilta napattu wrappiohje oli kevätaamun hitti. Takapihan aurinko, yhdeksän astetta ja lämpimät lätäköt, vapaapäivä, kahvia. Saarikosken sanoin: miten matala tämä maailma on.

Silkkinauhalla lisäilmettä

Ostin viime syksynä Ikeasta valkoisen polarvide huovan hintaan 3,95 euroa. Huopa on kestänyt aikaa ja kulutusta yllättävän hyvin, mutta aivan täysin se ei koskaan ympäristöönsä istunut. Ikeahackerissa oli muutama kuukausi sitten tehty polarvidelle hauska tuunaus: koristerei'istä oli pujoteltu läpi silkkinauhaa. Väriäkin voi muuttaa vaikka joka viikko.

Haluaisin idolin

Minulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut omaa idolia. En keksi ketään esikuvaa, joka olisi viitoittanut valintojani, vaikka olisin monta kertaa kaivannut varteenotettavia roolimalleja.

Ihmettelen, miten ihmiset oikein löytävät idolinsa. Onko esikuvien keksiminen helpompaa politiikoille, poppareille tai misseille, koska esikuvat ovat osa näiden alojen perinnettä? Tavallisessa puheessa jo pelkästään idoli-sana kuulostaa aika juhlalliselta. Sen sijaan Idols-kisassa kilpailijoiden kertomukset omista idoleistaan eivät särähdä korvaan.

En ole varma siitä, miten edes määrittelisin idolin. Idols-kilpailun Aria tai Annaa en pidä idoleina, vaikka pidän heidän esiintymisestään. Esikuvalla pitää minun tapauksessani olla vähän enemmän perspektiiviä elämään.

Yksi idoli-kandidaattini voisi olla amerikkalainen lastenkirjojen kuvittaja Tasha Tudor. Tasha (s.1914) asuu vermontilaisella maatilallaan 1800-luvun alun tunnelmissa, koska hän haluaa elää vanhanaikaista elämää. Itse en kaipaa kuttujen lypsämistä tai lankojen kehräämistä, mutta minua ihastuttaa ajatus siitä, että joku vain päättää elää niin omintakeista elämää.

Tashan elämästä voit lukea lisää kirjasta The Private World of Tasha Tudor.

Tarraa kiinni

Äidillä oli pienenä värssykirja ja kiiltokuvia, siskolla ja minulla tarravihko ja pimeässä kiiltäviä poneja, nykyajan lapsilla Habbohotel ja pikselisohvia. Vuonna 2007 netissä voi kerätä kiiltokuvia virtuaalisesti, mutta vuonna 1995 parasta internetissä olivat printattavat paperinuket. Jostain syystä hullaannuin myös Powerpointin clipart-kuviin, joita tulostin sivukaupalla.

Vieläkin printterillä ja saksilla leikkiminen viehättää minua. Hauskin löytö pitkään aikaan ovat Martha Stewartin lounaspusseihin tarkoitetut tarrat. Vaikka en ihan kohderyhmää ole, en voinut vastustaa kiusausta, vaan hurautin printterillä tarrapaperille koe-erän. Aikuiselämän koristelua voi jatkaa tarroittamalla MacBookin Eero Aarnion Tuplakuplalla tai osoittamalla mieltään mainoksista tarroilla.

Lukunautintoja: mansikkapaikka

Kuva: www.gettyimages.com

Pyöreäkulmainen, käteensopiva

Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausista. Minulle tulee maaliskuusta mieleen Kari Hotakaisen runo Tiistai. Maaliskuussa ja tiistaissa on samaa veikeyttä, ehdottomuutta, keskimmäisen lapsen optimismia. Hotakaisen runossa kehotetaan tunnustelemaan tiistaita:

”Kokeile sen aamua, pyöreäkulmaista, käteensopivaa. Tunne kuinka sen ilta laskeutuu päähäsi kuin kuohkea keltainen lierihattu. ”

Maaliskuu on samalla tavalla kaksijakoinen: se ei ole kevätkepeä, huikenteleva huhtikuu, mutta ei myöskään tunnollinen, punaposkinen helmikuu. Maaliskuu ojentaa käden ja aloittaa tomerasti keskustelun.

”Läpi harmaan kiven tulee tiistai. Narskuen se taivaltaa ylös muitten päivien hiekkamyrskystä ja sanoo: ’No, joko pestään naama ja nukutaan?’”

Värikarttoja maaliskuulle

Amerikkalaiselta sisustusinstituutiolta, Pottery Barnilta, käännetään keväällä suomeksi ensimmäiset sisustuskirjat, Hyvän olon makuuhuone sekä Ihanasti pihalla. Jos ei malta odottaa toukokuuhun asti, ovat yrityksen kotisivut myös erittäin kattavat. Sivuilta löytyy paljon mielenkiintoisia sisustusvinkkejä alkaen taulunripustamisesta aina kodinhoitohuoneen somistamiseen.

Kaikkein parasta Pottery Barnissa ovat kuitenkin värikartat, joita on joka sesongille. Omaan silmääni kombinaatiot ovat kauniita ja poiminkin niistä usein ideoita. En tosin vielä seinille, pikemminkin Photoshoppiin.

Omnielämää kotisohvalla

Kun oma omni-living tökkii, onneksi on Martha. Hiihtolomaraati arvosti erityisesti kannen väriä, aikuisten leikkimökkiä muistuttavaa, täydellisessä järjestyksessä olevaa kellaria, sekä ystävänpäiväkortti ideoita, joista osa suodattui talteen joulukuulle. Lehden lukeminen oli niin toiminnantäyteistä, että hiihtolenkkejä, uimahallikeikkoja tai ylimääräisiä kevätsiivouksia ei uupunut raati viikolle edes harkinnut.